RACEBOARD WORLDS - SAKSA - 9.RAPORTTI

Perjantai – 4.kisapäivä.

Kova tuuli jatkui – yöllä lämpötilat olivat laskeneet reilusti kymmenen asteen hujakoille. Aamulla joutui pukemaan lämpimät vaatteet päälle. Tuulen suunta oli kääntynyt totaalisesti maatuuleksi. Sääennusteet lupasivat parhaimmillaan 35 knotsia suoraan maalta merelle. Sanoin Danille heti aamusta, ettei hänellä ollut mitään asiaa merelle.

Järjestäjät eivät päästäneet porukoita vesille – odotettiin tuulen laskevan. Ajatella , mikä riski olisi lähettää yli sata kilpailijaa ulkomerelle maatuulella, joka on myrskylukemissa.

Aamupäivän kiertelin katsellen ja kuvaten kanssakilpailijoiden välineitä, erityisesti minua kiinnosti kanssakilpailijoiden evävalinnat. Minuun otti sähköpostitse torstaina yhteyttä norjalainen Raceboard kuski, joka oli saanut uuden Phantomin itselleen, mutta laudan mukana ei ollut tullut evää. Näin kävi Norjassa kaikille uuden Phantom laudan omistajille. Olen edelleen sitä mieltä, että Kalelta lainassa oleva 48 cm slalom race evä on paras mahdollinen – ainakin minulle. Se on nopea kovalla tuulella.

Klo 12.45 meidän yllättäen lähetettiin ulos. Klo 13.30 startti. Lähdin ensimmäisenä koko porukasta vesille. Aina napakkaa puuskaa. Tykitin lähtöveneelle ja säädin kaikki trimmit kohdilleen. Tuulta oli varmaan parhaimmillaan 12-15 m/s, jos sekään riittää. En muista lähdön tapahtumista paljoakaan. Lauta oli hallittavissa, enkä kaatunut kertaakaan. Kovaa mentiin – ainakin alaspäin. Sundelin Tomas oli pienellä purjeellaan ennen minua suomalaisista. Itse olin 13. ja se ei oikeastaan ollut hassummin ottaen huomioon, että kyseessä oli golden heat eli 53 parasta kisaajaa ensimmäisen kolmen kisapäivän jälkeen.

Lähdön jälkeen katsoin, ettei veneessä ilmoitettu ilmoitustaululla mitään uutta lähtöaikaa, joten en uskaltanut lähteä rantaan - maatuulella. Jäin istumaan ja huilaamaan laudan päälle lähelle lähtöaluetta. Vesisadealue tuli päälle ja näkyvyys rantaan katosi miltein kokonaan. Suurin osa kilpailijoista ajoi rantaan parinkymmenen minuutin päähän. Viimeiset silver heatistä tuli maaliin ja jäin katselemaan maali-/lähtöveneen lippujen nostoja ja laskuja. Yllättäen nousi meille 5 minuutin merkki. Purje ylös ja lähtölinjalle, jossa oli varmaan maksimissaan 15 kilpailijaa, jos sitäkään. Muut olivat rannassa. Heh! Mitäs läksit… Järjestäjät voivat lähettää 2 lähtöä back to back, jos sääolosuhteet sen sallivat.

Startti. Otin aika rennosti, eikä ongelmia ollut ajossa paljoakaan. Slöörillä joutui tappopuuskissa päästämään hiukan ohi, ettei vaan tulisi katapultteja vasta-aaltoon tömähtäessä. Jiipit olivat aika hitaita, mutta niin oli muillakin, paitsi seiskapuolikkailla ajavilla…on siinä sentään 2 neliötä eroa. Maalissa 10.

Rata-alueelle oli ilmestynyt vihaisia Matti Myöhäisiä. Näiden kahden lähdön jälkeen järjestäjät eivät voi lähettää kolmatta ilman taukoa, joten rantaan lepäämään ja tankkaamaan.

Klo 16.30 uusi startti – päivän kolmas. Näytti siltä kuin tuuli olisi hiljentynyt. Patrik Pollak rikasi kevyen tuulen aerolite purjeen. Lähdin taas ensimmäisenä vesille. Rannan läheisyydessä tosi heikkoja puuskia, mutta kisa-alueelle päästyäni tajusin tuulen olevan yhtä kova kuin päivän ensimmäisessä ellei peräti kovempi. Otin päivän parhaimman starttini – suoraan vapaisiin tuuliin. Ajoin kärjen tuntumassa muutaman RS:X purjeen takana. Useat 7,5 m2 luokkalaiset ajoivat samoissa kanssani. Hong Kongin poikia ja muutama saksalainen. Ylöspäin he tulivat vaivattomasti pikkupurjeillaan ja alaspäin lähettäessä minun vauhtini oli parempi ja kurssini alhaisempi lenssillä kuin heidän. Jiipit onnistuivat heillä paremmin ja nopeammin kuin minun 9,5 m2:llä. Viimeisillä slööreillä ja lenssillä ohitin monia alakautta ja vihoviimeisellä slöörillä ajoin varmaan päivän huippunopeudet ja 2-3 ohi yläkautta juuri ennen viimeistä alapoijua, jonka jälkeen lyhyt yhden vendan vastatuuliosuus ja maaliin. Nyt rantaan. Kello olikin jo melkein kuusi illalla. Rannalle päästyäni ihmettelin, kun poikaa ei näkynyt eikä kuulunut…kävin kirjautumassa sisään ja huomasin, että Danin uloskirjautumissarakkeessa oli nimi…sanoin järjestäjälle, että tässä pitää olla joku virhe, kun poikani ei ole lähtenyt vesille. Hän sanoi, että Daniel oli päättänyt lähteä viime tingassa vesille ja aallon murtajan taakse päästyä oli alkanut hänellä ongelmat liian kovan tuulen takia. Hän oli päässyt rannalle 1km – 2km päähän, josta raahasi kamojaan rantavedessä. No – poika oppii näköjään kantapään kautta asiat…

Käsinkirjoitetut maaliintuloluiskat ilmestyivät ja niissä oli viimeisen lähdön sijaksi minulle laitettu 9. Olin voittanut Euroopan mestarin Patrik Pollakinkin. Hyvä hyvä! Nyt alkaa olla sitä luokkaa, mitä tavoitteetkin ovat. Illan aikana ei ilmestynyt lopullisia pisteitä, joten yö jännitetään.

Huomiseksi on ennustettu 20-25 knotsia ja puuskissa 34 knotsia = puolet pois niin tulee m/s.

Illalla oli illallinen hienossa merenrantaravintolassa. Vesisateessa tarpoimme takaisin autollemme. Märkiä kamoja on pakettiauto pullollaan. Pitäisi saada jollain keinoin puku kuivaksi ennen huomista kisaa…