sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Veto pois

Nyt se flunssa sitten alkoi. Tai oikeastaan eilen lauantaina. Vähän kuumetta ja veto pois. Heitin pojat Vihtiin laskettelemaan koko päiväksi aamulla. Nyt huilitaan...taitaa saikku jatkua =(

Beni,Dani ja Henkka Vihti Ski Centerissä.

...ai niin...viime yönä tais kuume vedellä ylös alas aiheuttaen jumalattomia painajaisia...olin surffikilpailuissa jossain Suomessa...järvellä...paljon osallistujia...minä myöhässä kaikesta, enkä osannut edes rataa...en tiennyt missä järjestyksessä poijut piti kiertää...oliko inloop vai outloop...ja saakeli koko ajan myöhässä...yhdessä lähdössä kuvittelin pärjääväni hyvin, mutta huomasin olevani toiseksi viimeinen alaspäin lähdettäessä...minun kanssani samoissa meni vain samana vuonna surffauksen aloittanut naishenkilö...KAMALA UNI!!!

perjantai 29. tammikuuta 2010

Välipäivä kaikesta

Eilen torstaina kävimme Danin kanssa vetämässä punttisalitreenin. En tiedä, mistä johtui, mutta alkuverryttelyn 15 minuutin reippaassa soudussa oli kovastikin puuskuttamista. Onko jokin alkava flunssa vai mikä, mutta tuntui kuin ei olisi saanut happea tarpeeksi. Tulos oli kuitenkin normaali 15 minuuttia 10 vastuksella 3550 metriä. Dani juoksi alkuverryttelyksi juoksumatolla 10 minuuttia, sitten selkä, vatsa ja pohkeet. Tämän jälkeen käsivarret (painojen rullaus sormien päille ja takaisin ja "purjeen nostamista" samoilla painoilla suoraan napaa kohden niin kauan kuin vaan jaksaa). Tämän jälkeen rintaliikkeitä ja tutustumista uusiin välineisiin. Kartoitan, mikä sopii Danille ja mikä ei. Jos tekee kipeää, naksuu paikat tai vihloo, liikettä ei tehdä vaan se korvataan jollain toisella laitteella/liikkeellä. Loppuun venyttelyt.

Illalla tuntui sitten alkava kurkkukipu. Isäni ohjeiden mukaisesti kosanderilla kurlaaminen ja tottakai nielaisu, ettei kunnon aine mene hukkaan, auttaa alkavaan kurkkukipuun. Kurkkukipu häipyi, mutta aamulla olikin pientä nuhan poikasta. Ei pahempaa, mutta kuitenkin päätin pitää treeneistä välipäivän. Dani myös.

Sain muuten eilen luettua loppuun "Rahasta lähimmäistäsi" -alkuperäisteos "Money Number One". 200 sivuinen vähän erilainen matkaopas kertoi ensin kaikille soveltuvia vinkkejä Thaimaan ja Pattayan matkailuun noin 100 ensimmäistä sivua ja loput 100 sivua "rakkauselämästä" paikallisten tyttöjen kanssa. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka ovat menettäneet sydämensä Thaimaalle syystä tai toisesta. Kirja avaa vähän erilaisen katsomuksen maan tapoihin ja paikallisten suhtautumiseen Farangeja (=länsimaalaisia turisteja) kohtaan. Kirjan sanoman voisi kiteyttää: Don't be a Fool!

Hengen kulttuurissa pysyäkseni ostin tänään uuden kirjan luettavaksi: Juha Vuorisen "Unblogged - piuhat poikki päiväkirjaan". Kirja käsittelee Vuorisen päiväkirjamerkintöjä ja kolumneja keväältä 2008 kevääseen 2009. Kirjan tuotolla hankitaan 10000 lasten ja nuorten kirjaa sairaaloihin ja lastenkoteihin. Juha Vuorisessa pysyakseni hyvä surffikaverini Ari Oxa ilmoitti minulle tänään taksin ratista Turuust hankkineensa Vuorisen kirjan "Painajainen Piparitalossa" ja lupasi pitää minut ajantasalla kirjan aiheuttamista henkisistä traumoista. Oxan raportteja odotellessa...

Vaikka Vuorinen itse sanoo kirjojensa olevansa täyttä "paskaa", jota kukaan kustantaja ei aluksi halunnut ottaa julkaistavaksi, ovat kirjat lyöneet läpi Suomen kansan keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä olen minä, surffari, joka ei normaalisti lue yhtään mitään, sanomalehdetkin jäävät aina puolitiehen...aloitan yhden jatkan toisella ja kaikki jäävät näkemättä viimeistä sivua. Surffitestit jaksan lukea...varsinkin, jos niissä on hyviä kuvia tai ne käsittelevät välineitä, joilla ajan tai joilla tulen ajamaan ja joista minun pitäisi jotain tietää. Juha Vuorista ylistääkseni olen löytänyt lukemisesta uuden ilon. Hänen kirjat saavat minut hyvälle tuulelle vaikka "Juoppohullun päiväkirjat" ovatkin tottakai dokaamista, pissa-kakka-yrjö-huumoria. Vuorinen menee hyvän rajan yli tavalla, jolle ei voi muuta kuin nauraa. Hänen kirjoistaan löytää yllättäen kuitenkin vastapainoa rilluttelulle "Raskausarpia" ja "Vaippaihottuma" kirjoilla. Niissä mennään milteinpä ällöttävän pehmeille arvoille. "Kristianin nuoruusvuosista teinivuosiin ja siviilipalvelusmiesaikoihin" palataan taas perinteiselle hanuriosastolle, joka saa aikaan tahattomia naurun pyrskähdyksiä. Olen peräti saanut liki 70-vuotiset ikinuoret vanhempani lukemaan näitä kirjoja. Äiti lukee ääneen isälle ja molemmat nauraa hekottaa Vuorisen karskille huumorille (sori Mutsi!). Vuorisella on valikoimassa myös dekkarisarja, jossa on vivahteita perinteisestä pissa-kakka-yrjö-huumorista, mutta muuten mennään alamaailman oudoissa pimeissä kuvioissa, joissa ei voida välttyä edes hengen menetyksiltä. Vuorisen monen kirjan päähenkilö Juha Berg kohtaa kirjoissaan myös ihmisiä, jotka pistävät miehen miettimään, mikä on elämässä tärkeää. Juha Berg saa hyviä ohjeitä elämälleen. Miksi tästä kerroin - olen itse huomannut saman, että aika ajoin törmää ihmisiin, joilla on syvällisempääkin sanottavaa (en tarkoita mitään uskonnollista), hyviä vinkkejä elämässä selviytymiseen ja eteenpäin menemiseen. Niitä voi tulla äkkiarvaamatta oudoissakin tilanteissa ja paikoissa. Tietty kaiken perustana tiedon saamiselle on oma avoin suhtautuminen ihmisiin ja asioihin. Juha Vuorinen Rules!!!

Yritän tänään liitellä kuvia Thaimaan matkastani blogiini...käyppä kurkkaamassa taaksepäin.

torstai 28. tammikuuta 2010

POSTER 2009



Viime kauden työrupeama yhdessä julisteessa. Aika hyvä!?

RipCurlin Tiimisivujen päivitykset

Check it:

http://www.ripcurl.fi/component/wpmu/juhajadani

Eilen kävimme Danin kanssa salilla vetämässä hyvät lihaskuntotreenit. Minä varoin jalkaani, ei painetta oikealle jalalle. Tuntuipa 15 minuutin soutu helpolta pitkästä aikaa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Back In Business - tai sitten en!?


Kaunis talvinen luonto. -20 c.

Maanantai aamuna sisäinen kello herätti jo aamu4ltä. Thaimaassa kello näyttäisi aamupala-aikaa. Eipä tullut uni enää. Saavuin muutama tunti sitten Suomeen ja lämpötilaero Thaimaan lämpöön oli yli 50 astetta!!!

Kesken duunipäivän päätin mennä työterveyshuoltoon näyttämään koipeani, joka mielestäni oli hyvässä kunnossa tikkien poisoton jälkeen. Lääkäri tutki jalkaani ja sanoi, että Suomessa tikit ovat normaalisti 10 päivää, joten tikit poistettiin muutama päivä liian aikaisin...jalkani oli hyvässä kunnossa, mutta haavan umpeenkuroutuminen ei ollut vielä täydellistä. "Et kai vaan ole töissä?", hän kysyi. Joo-olen...mutta olen hoitanut pelkästään näitä saikku-loma-asioita. "Joo-sairaslomasi jatkuu loppuviikon - töihin ei ole asiaa!" Selevä! Soitto duuniin ja kotiin. Juoksuaskelia en saa ottaa yhtään ja oikealle jalalle ei saa laittaa paljoa painoa. Ollaanpa sitten iisisti tämä viikko - pidellään pakkasia sisätiloissa ja kirjoitellaan näitä juttuja...

Kyllä Suomen luonto on kaunis...tulee lapsuusajat mieleen!


Dani on treenaillut monipuolisesti miltein joka päivä. Minun poissaollessani hän kävi siskonsa kanssa Foreverillä treenaamassa minun tekemäni ohjelman mukaan. Joka päivä hän on käynyt luistelemassa ja pelaamassa lätkää kavereiden kanssa. Kotona tämän päälle vielä Wellsin liikkeitä oman kropan painolla. Katsotaan, jos vaikka pääsisimme salille tänään. Minä tekisin pelkästään kädet ja ylävartalon ja Dani koko laajemmin. Dani hakee 9 luokan jälkeen opiskelemaan Mäkelärinteen urheilulukioon. Hyviä suunnitelmia on tehty lukioajaksi. Katsotaan ensin pääseekö poika sinne vai ei?! Purjehtijaliiton pitää pisteyttää Danin urheilu-ura ja kun ottaa huomioon SPL:n asennoitumisen ylipäätänsä surffaajia kohtaan, ei voi muuta kuin pelätä tuomiota ja huonoja pisteitä. Kaikki ei onneksi ajattele näin sielläkään putiikissa.

Sain liitettyä eilen illalla kuvat koneelle Thaimaan matkasta. Yritän tänään saada laitettua niitä blogiini tämän päivän aikana tylsien tekstien sekaan. Taksimatkasta en uskaltanut ottaa yhtään kuvaa... ;-)

tiistai 26. tammikuuta 2010

Back In Finland

Saavuin kotokamaralle sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Lento meni hyvin - nukuin silmälaput silmillä, korvatulpat korvissa ja pari vilttiä kiedottuna ympärille kuin millekin muumiolle 11 ja puolen tunnin lennosta noin 10 ja puol tuntia. Lentoemot välillä herättelivät, mutta jatkoin unia samantien.

Taksimatkasta Jomtien Beachiltä Bangkokin lentoasemalle voisi kirjoittaa Juha Vuorisen tapaisen NoVellin - pikku tarinan, kuinka Suomi-poika hyppää thaimaalaisen taksikuskin kyytiin ja eikä ole ollenkaan varma, minne papparainen vie. Olin ostanut taksimatkan hotellilta lentokentälle ja lentolipun Bangkokista Phuketiin Thai Airwaysillä pienestä matkatoimistosta hotellini alakerrasta. Moneen kertaan kyselin matkatoimiston tytöiltä ennen lähtöaamua, että onhan taksi varmaan tilattu hotellini eteen aamu puol8ksi ja että kuski tietää viedä oikeaan paikkaan ja oikeaan terminaaliin. Vastaus oli aina kyllä.

Aamupalan jälkeen taksi ilmestyi hotellini eteen. Vanha papparainen tuli hymyillen taksista ulos ja käveli minua vastaan. Näytin lippua hänelle, jota mies katseli kummaksuen edes takaisin käsissään zoomaten...oli silmälasit varmaan unohtunut yöpöydälle. Muutaman sanan englantia hän osasi. "You go boat...?" Siis mitä helvettiä, mä olin tilannut taksin lentokentälle ja minua tuli hakemaan taksikuski, joka oli valmis viemään minut jonnekin satamaan laivaan!!! Olikohan tämä edes oikea taksi...Mies haisi vanhalle viinalle, mutta hymyili kuin vasta pukilta noussut sankari. Raskas matkalaukkuni lennähti takakonttiin ja ukkeli oli nousemassa kuskin paikalle. "Wait Wait!" Huusin hänelle ja viittoilin hotellin aamupalan tarjoillutta poikaa paikalle. Pyysin häntä selvittämään kuskille, etten ollut matkalla minnekkään merelle vaan Bangkokin lentokentälle. Ukkeli tuli takaisin autolta ja tarjoilijapoika alkoi selvittämään minne minut pitäisi viedä. Seuraavaksi ongelmaksi tulikin, olinko maksanut matkan etukäteen vai en. Olin antanut miehelle "Paid" -maksulapun, joka oli nyt kateissa. Se onneksi löytyi kuskin ovesta pienen etsinnän jälkeen. "Jees-jees, Mistel go ailpolt.." Jep-en ollut ollenkaan varma, mistä tämä Misteri ittensä löytää parin tunnin kuluttua...

Nousin taksin takapenkille ja aloin vetää turvavyötä paikalleen. Se oli jumissa...yritin ja yritin, mutta tuloksetta. Papparainen totesi hymyillen kuskin paikalta: "No-No!", joka varmaan tarkoitti, että farangi (=nimitys turisteista) ei tarvitse turvavyötä, kun se on rikki. Buddhalaisen opin mukaanhan, jos jotain on tapahtuakseen se tapahtuu, eikä siihen voi vaikuttaa millään tavoin. Tätä en kyllä kuittaa mielelläni länsimaalaisena. Thaimaalaisessa liikenteessä olen nähnyt niin paljon tilanteita, joissa paikallinen tulee autolla tai skootterilla sivutieltä muiden eteen ollenkaan katsomatta, tuleekohan sieltä muita...ennalta määrättyyn kohtaloon uskotaan lujasti täällä. Taksi lähti liikkeelle ja huomasin, että kuski laittoi taksamittarin päälle. Olin siis maksanut matkan jo etukäteen...saas nähdä, kuinka käy, kun pääsemme joskus perille.

Jomtien Beach Road jäi taakse ja yhdyimme muuhun aamuliikenteeseen. Yht'äkkiä papparainen alkoi katselemaan ympärilleen ja taakseen. "Soli-Soli - wlong way!" Mä olin ollut kyydissä pari minuuttia ja oltiin jo menossa väärää tietä. Kuski käänsi ruuhkassa auton ympäri ja lähdimme palaamaan takaisin. Ei saakeli...mitähän tästä oikein tulee...ajattelin. Vilkuilin kelloa huolestuneena. Onneksi koneen lähtöön oli vielä pari tuntia...matkaan menisi ihan normaali ajolla yli tunti...tämän papparaisen kyydissä ehkä pari tuntia...ääääääää!!!! Nyt löytyi oikea tie. Hetken päästä kuski alkoi liikehtimään oudonlaisesta kuskin penkillä. Mikä helvetti sille nyt tuli...?! Pää pyöri kovasti ja hetken päästä hän ajoi huoltoasemalle, joka ei ollut toiminnassa. Ei voi olla totta!!! Mä en kyllä ikinä pääse perille... Mies ajoi autonsa pienen rakennuksen eteen, näytti minulle etusormeaan ja sanoi hymyillen: "Shhhhh...." Nyt sille iski kusihätä! Hän poistui autosta ja jätti autonsa käyntiin. Kello tikitti huolestuttavasti digitaalisia numeroitaan eteenpäin kohti lentokoneen lähtöaikaa.

Kuski saapui takaisin leveästi hymyillen. Hymyilin takaisin. Teki mieli sanoa, että "Aja sä apina nyt sitä autoas kohti lentokenttää ja unohda kaikki muu...!!" Mutta Thaimaassa ollaan kohteliaita, eikä loukata ketään kasvojen menetyksen pelossa. Hymyllä vastataan kaikkeen, vaikka vituttaisi kuinka kovasti.

Huh! Vihdoin taas liikkeelle. Kaupunkialueella auton vauhti vaihteli kovasti. Kuski unohtui katselemaan rakennuksia ja maisemia. Välillä tervehti ohikulkijoita. Taidettiin olla hänen valtakuntansa alueella. Päätin pitää suuni kiinni - tapahtui mitä tahansa. Jokaikiseen liikkeeseeni kuski reagoi tuijottamalla peruutuspeiliin ja vauhti laski aina. Yritin siis olla hiljaa ja liikkumatta. Jos sanoisin jotain, voisi kuski mennä aivan sekaisin ja palata takaisin lähtöruutuun Surf Beach Hotellin eteen.

Pääsimme ensimmäiselle moottoritielle. Vauhtikin nousi...110...120...130...hyvä - eiköhän me keritä! Ukkohan ajoi Toyotaansa kuin vasta kortin saanut nuori poika. Oikealta ja vasemmalta ohi...ilman vilkkua. Maisemat alkoivat käymään jo yksitoikkoiseksi ja sen huomasin myös kuskin vireystilasta. Hän alkoi hieroskelemaan silmiään ja läiskimään kasvojaan. "Voi ei - tuliko sille nyt uni!" Oma vireystilani nousi samantien...Kasvojen läpsiminen jatkui. Yksi kaista ei enää riittänyt herran ajotyylille vaan ajettiin kahta kaistaa puolelta toiselle. Samantien aloin miettimään kohtaloani. Saisinkohan tuon turvavyön toimimaan sittenkin. Vedin ja vedin..ei tullut! Kuski lopetti naamansa läiskimisen ja alkoi tuijottamaan minua. "No Wöök!" Okei okei - ei se toimi. Mietin siirtymistä istumaan kuskin taakse, mutta hän oli vetänyt penkkinsä aika taka-asentoon, joten en kehdannut aiheuttaa hänelle yhtään enempää mietittävää menemällä tiukimpaan mahdolliseen paikkaan takapenkillä. Aika epäillyttäväähän se olisi istua suoraan kuskin takana...

Läiskiminen jatkui. "Krooooohhh!" Ei perkele! Nyt sen suusta alkoi jo kuulua kuorsaamisääniä. Silmät auki (kai?!), mutta kurkusta kuului "krrr..." Yritin vetää kuskin takana olevaa oikeanpuoleista turvavyötä niin pitkälle kuin vaan mahdollista. Ei riittänyt! Päästin turvavyön irti, joka jäi löysänä lojumaan takapenkille...se ei siis olisi toiminut vaikka olisin saanut vedettyä sen itseni kropan yli. Kuski päästi valloilleen taas hymyn. Tällä kertaa en ymmärtänyt se merkitystä. "Juu sliip!" No-en saatana käy nukkuu. Voisi olla viimeinen nukahtamiseni...Mä kyllä meinaan tarkkailla sua loppuun saakka, ajattelin. Hymyilin papparaiselle väkinäistä hymyä. Poskipäitä alkoi jo vähitellen nykimään ja iho kiristymään.

Yritin seurata moottoritien viittoja. Bangkok. Jep-oikea suunta. Yht'äkkiä kuski päättikin oikealta ohituskaistalta (huomaa vasemmanpuoleinen liikenne) sännätä 4 kaistaa täysvasemmalle ja viime hetkellä liittymästä pois. Ei kai se nyt ala säästelemään tietulleissa, joita matkan varrella on pari kappaletta. Ei - se oli vaan viime hetken thaimaalaisen tolppa-apinan huomio siirtyä toiselle moottoritielle. Viitat edelleen näytti Bangkokiin. Hyvä! Taksamittari näytti jo vähän alta 900 bathia. Olin maksanut taksimatkasta 910 bathia toimistoon. Joudunkohan maksamaan vielä toiset 900, kun pääsemme perille. Olin päättänyt olla hiljaa, joten en kysynyt taksamittarista mitään. Parempi, että ukkeli keskittyy naamansa hakkaamiseen ja ajamiseen.

"Bangkok Airport" viitat näkyivät tienposkessa. Olin siis pääsemässä perille...vielä, kun pääsisin Domestic-puolelle. Bangkokin lentokenttä on julmetun iso ja halleja on monta kilometriä laajalla alueella. Nyt uskalsin sanoa: "Domestic - Phuket!?" Kuski hymyili ja nyökytteli. Käännyimme lentokenttäalueelle ja ajoimme ylärampille, jossa luki "Domestic". Taksamittari oli yli 1000 bathia. Auto pysähtyi ja minä toistelin ääneen "Kophunkap-kophunkap! -kiitoskiitos! Ei ukkeli tiennyt kuinka onnellinen olin päästyäni perille. Nousin autosta ulos ja sain takakontista laukkuni. Häivyin paikalta nopeasti, etten joutuisi vaan maksamaan uudestaan taksimatkaani. Huh! Yksi uusi kokemus takana ja monta edessä...

lauantai 23. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing V

Tanaan oli heikko tuuli kisa-alueella. Seurasin kisoja parvekkeeltani kiikareilla. Aurinko paistoi helteisesti ja vahan valia joutui kayda kastautumassa suihkussa (kastelematta oikeaa jalkaa - aikamoista taiteilua...). Porukat ajoivat 2-3 m/s tuulessa kaksi lahtoa back to back. He joutuivat kyllakin olemaan vesilla aika pitkaan, koska tuuli kaantyi koko ajan oikealle ja rata jouduttiin rakentamaan uudestaan 1 lahdon jalkeen.

Thaimaan ykkönen.

Olen ihmetellyt taalla korealaisten purjelautailijoiden maaraa. Kisoissa on mukana vain 3 henkiloa ja muuten taalla on vesilla koko ajan yli 20 korealaista, jotka treenaavat sivummalla RS:X:aa ja Mistralia.

Kaikki aasialaiset kisaajat ovat aivan alyttoman kohteliaita ja hyvakaytoksisia. Palkintojenjakotilaisuudessa puuttui kokonaan eurooppalaisten "alamoloo" (aan ja oon pisteilla). Kaikki istuivat kiltisti paikoillaan, eika turhaa metelia pidetty; toisia kunnioitettiin. Se on asia, jota olen alkanut arvostamaan taalla Thaimaassa - toisten arvostusta. Koiratkin elavat taydessa sovussa, eika ole mitaan riitoja ja tappeluita. Remi Vila totesi minulle muutama paiva sitten, etta kuunteleppa liikenteessa kuuletko ihmisten toottaavan toisilleen, vaikka olisi minkalainen ruuhka. Kuuntelin ja totesin, etta eivat toottaa. Ainoat, jotka soittavat torvea ovat taksikuskit (avolava-autot), jotka haluavat ilmoittaa tulevansa seuraavalle pysahdyspaikalle. Remi sanoi, etta jos joku kehtaa tootata jollekin liikenteessa, se on jyrkka ilmaisu, etta "En arvosta sinua!" Silloin myos soitetaan torvea, jos onnettomuus on tapahtumassa ja pyritaan valttamaan vahinkojen synty.

Palkintojen jaossa jaettiin palkinnot Mistral-, Raceboard- ja T293 -luokille. Paljon Danin ikaisia ja kokoisia junnuja. Aasian paikat (2 eri maata) Nuorten olympialaisiin jaettiin taalla. Iloa ja pettymysta oli havaittavissa. Lopussa otimme ryhmakuvan, johon kisaajat halusivat minunkin tulevan mukaan, vaikken osallistunut vesilla kisoihin mukaan. Seison lavalla Pattayan Mayorin ja samalla Thaimaan purjelautaliiton puheenjohtajan takana / sivussa. Hanella on tumma siisti puku ja minulla RipCurlin punainen paakallopaita (paakallo, jolla pitkat hiukset) - voi olla hyva kontrasti.

Photo by Kazumasa Sugiura & Sayoko / Japan.

Taalta voi jossain vaiheessa loytaa kuvat: http://www.raceboard.org/page0171v01.htm

Vietin palkintojen jaot Japanin tiimin kanssa samassa poydassa jutellen ja ruokaillen. Kazumasa Sugiura oli Raceboardin MM:ssa Saksassa 15. Aina iloinen ja hymyileva kaveri...niin taallakin!

Minä ja "Masa".

IWAn edustaja Ceri Williams kertoi minulle tanaan, etta han ottaa vakavissaan antamista Suomelle vuoden 2011 tai 2012 Raceboardin MM- tai EM-kisaisannyyden!!!! Tosi kova juttu!!!

Eilen illalla ja viime yona luin eilen ostamaani kirjaa "Rahasta laheistasi". Kirjan nimi erehdyttavasti viittaa ainoastaan seksiturismiin. Tosi asiassa kirja soveltuu kaikille luettavaksi, silla se on aivan alyttoman hyva 200 sivuinen opas Pattayan elamaan. Se opettaa ymmartamaan maan ja kansalaisten tapoja eri tilanteissa. Se auttaa myos turistia selviytymaan hankalista ja noloista tilanteista. Kirja maksaa itsensa takaisin (450 batia). Loysin itseni yhdesta "vinkkikohdasta"...jolloin minua kusetettiin Bangkokin lentokentalla ottamaan kalliimpi taksi vaikka olisin saanut puolta halvemmallakin. Hyva vaan, ettei minua ryostetty...silla minut vietiin ensimmaisella taksilla syrjaisemmalle parkkialueelle, jossa minut ja tavarani siirrettiin toiseen taksiin. Tallaisessa tilanteessa tapahtuu kirjan mukaan turistin "kaantamisia". Minut pistettiin tassa vaiheessa maksamaan viela ylimaaraista 200 batia jo ylihintaiselle taksimatkalle...joten halvalla paasin..huh! Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tulevat Pattayalle tai menevat minne tahansa Thaimaan turistikohteeseen.

Suomesta minulle ilmoitettiin, etta RipCurlin Tiimisivut ovat valmistuneet:

http://www.ripcurl.fi/component/wpmu/juhajadani


Viimeisen illan auringonlasku Jomtien Beachillä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Asia Windsurfing IV

Pilvista, sateista ja lamminta. Kilpailuporukka pitaa sadetta telttojen alla ja ravintoloissa.

Itse kavin poistattamassa jalastani tikit Bangkok Pattaya Hospitalissa. Miettikaapa Suomessa palvelua: Minulle oli varattu aika 18.45. Menin sairaalaan jo 12.30, koska minulle sanottiin, etta voin tulla milloin tahansa. Ilmoittautuminen eteisaulassa ilman jonotusta. Ohjattiin istumaan minuutiksi nahkasohvalle - vesitarjoilu. Ohjattiin isoon toimenpidehuoneeseen, jossa paljon verholla eristettavia toimenpidesankyja. Hymyileva hoitaja heti paikalla - ei odotusta. Ottaa tikin suojat pois. Putsaa jalan. Parin minuutin kuluttua tulee laakari, joka kyselee vointeja. Neuvoo hoitajaa tekemaan tikkien poiston. Lupaa kirjoittaa todistuksen viikon mittaisesta potilassuhteesta ja toimenpiteista, mita on tehty minulle. Hoitaja napsii tikit pois. Laittaa vedenpitavan laastarisuojan ja antaa toisen kassiin mukaan myos Betadinea puhdistukseen. Minut ohjataan maksuluukulle, jossa vesitarjoilu uudestaan. Allekirjoitukset ja homma hoidettu. Puoli tuntia koko operaatioon ja hyva mieli! Operaatio olisi mennyt nopeamminkin, mutta kun olen kova juttelee paikallisten kanssa niita naita, niin meni vahan lisaaikaa...

Skootterilla Sveinin rantatalolle katselemaan, onko tiimilaisia paikalla. Ei ollut muita kuin Sveinin isa ja vaimo. Olin puolisen tuntia tontilla ja jatkoin matkaa. Sade yllatti taysin paastyani Pattaya Beachille - ei muuta kuin ulkoravintolaan suojaan katosten alle. Isot pihvit ja lampimat teet paalle.

Sadetta pitaessani katselin ymparilleni ravintolassa. Jokaikisessa poydassa oli lansimaalainen mies paikallisen seuralaisen kanssa. En nyt moralisoi, mutta mika helvetti siina on, etta mies ei osaa olla ilman paikallista naista Thaimaassa. Kylla ma ymmarran sen, etta jos joku haluaa "kertakaytto" suhdetta, mutta etta pitaa olla koko helvetin matkan ajan joku naikkonen kainalossa, jonka syomiset ja juomiset sun pitaa maksaa. Onko mies niin avuton yksilo, ettei osaa olla yksin reissullaan?! Kukin tekee omalla tavallaan ja niin teen minakin...

Haqulinen oli kirjoittanut Spolli Chattiin:
21.01 14:34:59 haq: http://www.youtube.com/watch?v=diLqJxNVJ2Q Juha laulaa illalla rantakapakassa tätä?

En tieda, tarkoittiko han minua...? =) En ole yhtenakaan iltana ollut kapakassa, vain syomassa ravintolassa iltapalaa. Hyva esitys kyllakin...

...ja alkaa ymmartako hyvat ihmiset vaarin mies-nainen -ajatuksiani...

Iltakirjoituksia:

Jos vertaan taman paikan ruokanautintoja, niin voin sanoa, etta Phuketissa saa paljon parempaa sapuskaa ja tarjoilu on enemman ystavallisempaa. En tieda, mista se johtuu... Olen ollut taalla nyt yli viikon ja olen saanut vain kerran ns.hyvaa ruokaa. Vatsan saa tayteen aina eika tarttee nalassa elaa, mutta jos halutaan kulinaristisia nautintoja, niin tama paikka on kaukana siita. Ehkapa nautinnot keskittyvat enemmankin aikaisemmin mainitsemalleni mies-nainen -akselille ;-).

Illalla kavin sateen loputtua skootteriajelulla. Loysin suomalaisen kirjakaupan, josta ostin suomennoksen kirjasta "Money Number One" = "Rahasta lahimmaistasi"... poliittisesti korrekti sinkkumiehen selviytymisopas Pattayalla. Vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, joka aukaisee varmasti monia ihmetyksen aiheita. Loytyi nakojaan linkkikin kirjalle:

http://www.dcothai.com/product_info.php?products_id=936

Meinaan lukea iltalukemisena sen..."Pattaya - aikuisten Disneyland!" Heh!

torstai 21. tammikuuta 2010

Asia Windsurfing III

Vuokrasin skootterin tanaan ja maailma aukesi taalla. On ihan eri juttu pysya paikallaan yhdessa mestaa kuin etta liikkuu joustavasti paikasta toiseen oman mielen mukaan. Kisat jatkuivat Jomtien Beachilla todella heikossa tuulessa. Eipa kaynyt kateeksi, kun katsoin hetken aikaa plakassa lilluttelua.

Pattaya eroaa Phuketista silla, etta taalla on paljon pidemmat rannat ja korkeita rakennuksia. Alue on rakennettu seksin ymparille. Sita on joka paikassa...siinakin suhteen on hyva, etta on skootteri kaytossa niin paasee piparin tarjoajista helposti eroon - jalleen kerran tulee mieleen Juha Vuorisen uusin kirja "Painajainen Piparitalossa" - se on mulla viela lukematta. "Kristianin siviilipalvelusajan" sain luettua matkan alkuvaiheessa. Hotellini on kylla onneksi piparivapaata aluetta!
Minä ja Pattayan kaupunki takana - Sincity!

Paasin tutustumaan Pattaya Beachin sokkeloisiin kujiin, kun yritin paasta ruuhkasta eroon. Thaimaalainen poliisihan on sellainen, etta se pyrkii rahastamaan turistia aina, kun on mahdollista. No - mina tiedan heidan metkut, joten minulla on aina kypara paassa, nauha kiinni ja ajokortti mukana. Mutta talla kertaa minut ja moni muu pysaytettiin leveasti hymyilevan pyylevan Trafic Polisin toimesta. Annoin ajokortin ja kysyin, etta mika on vialla. Han sanoi, etta ajoimme yksisuuntaista tieta pitkin. Olin kaantynyt kaksisuuntaiselta yksisuuntaiselle, jossa ei ollut minkaalaisia opaste-/kieltomerkkeja. Poliisikaan ei pystynyt niita osoittamaan, mutta mina pystyin osoittamaan lompakostani tietyn "merkin", jolla asia oli kuitattu! Muut jaivat maksamaan sakkorysan tuotoksia. Sikamaista puuhaa...

Huomenna jatkan seikkailua skootterilla valtellen yksisuuntaisia...ja poliiseja! Huomenna saan jalastani tikit pois! Juhlapaiva! Sunnuntaina himaan...

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing II

Tanaan naytti olevan kisoissa valipaiva. Aika hyva tuuri kisaajilla nayttaa olevan, silla tanaan olikin sitten heikkoa tuulta, kun taas edellisina paivina on ollut noin kympin pintaan tuuli. Vesilla ei nakynyt kuin Korean joukkue harjoittelemassa RS:X:illa.

Koipikin alkaa olla kohta kunnossa. Sairaalassa hoitajakin sanoi, ettei tarttee tulla enaa ennen perjantain tikkien poistoja. En kylla ois pystyny kisaamaan jalalla - sen verran huonossa kohtaa haava on...olisi varmasti auennut tikit, jos olisin hypannyt laudan paalle.

Remi Vila lahti tanaan Vietnamiin kuvaamaan ja testaamaan uusia valineita.

Huomenna uusi paiva ja uudet kujeet...

tiistai 19. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing

Jep! Otsikko muuttui lennossa...en ole karryilla ollenkaan kisahommista, kun olen ollut liikenteessa aamusta iltaan Starboard-Severne Tiimin kanssa.

Aamulla 6n aikaan Sveinin talolle, josta starttasin Remin kanssa kohti satamaan todella iso laja valineita mukana, joita oli tarkoitus kuvata tulevaan 2011 katalogiin. Satamaan saapui veneelle (kaksikerroksinen iso thaimaalainen vene) kymmenkunta tiimilaista kuvaajana itse Tiesdain You. Muita olivat Severnen, Airushin ja Starboardin surffaavia tyontekijat.
Matkalle lähtevät välineet.

Kahden tunnin venematkan jalkeen saavuimme saaren tuntumaan, jossa on aikaisemminkin kuvattu kuvia ja videoita Starboardin nettisivuille. Upea valkoinen hiekkaranta, jota ymparoi kalliot ja vesi oli todella upean sinertavaa...vaalean sinista..ja vihreaa...en ihmettele, etta valitsevat kuvauspaikaksi taman yha uudestaan ja uudestaan.

Aluksemme.


Tiimiläisiä.


Määränpäämme.

Rantaan emme paasseet, koska vene oli niin iso, joten rikaukset tehtiin veneen toisessa kerroksessa:


Oli kiva katsella lahelta erityisesti Remin ajoa mm. Phantomilla. Otin itsekkin jonkin verran kuvia. Kylla mestari itsekkin kaatuili jiipeissa oikeastaan ihan luvattomankin paljon, joten itselle tuli sellainen olo, ettei kylla olisi yhtaan tarvinnut havita, jos Tiesdanin pyynto olisi toteutunut ja mina olisin voinut surffata heidan kanssaan. Olisin voinut nayttaa vahan erilaista ajotyylia kuin mita Remilla on ja heittaa peliin vahan oldschool freestylea pelkaamatta, etta valineet kuluu tai menee rikki, koska kamat eivat olleet omat vaan ihan firman kuvauskayttoon tarkoitettuja. Remi Vila and One Hand Lay Down Jibe.


Remin perussäädöt laudassa.

Tiimin norski kaveri uudella slalom laudalla.


Tiesdan You kuvauspuuhissa aluksen katolla.

Veneessa tuli aika huono olo, kun ankkurissa ollessa botski keinu kuin viking laiva Linnanmaella. Heitin varmaan kymmenkunta yrjoa yli laidan muiden surffatessa. Mikaan ei pysynyt sisalla siina keikutuksessa. Jossain vaiheessa otin SUPin alle ja meloin rantaan tasaiselle alustalle. Viimeiset kuvaukset suoritettiin rannassa "opetus"- ja SUP-valineilla. Remin "Vodka" koirakin paasi mukaan moneen kuvaan SUP-laudalla.

Saavuimme satamaan vasta auringon laskettua. Illalla jalanhoitokuviot sairaalassa. Nopeaa ja hyvaa palvelua! Suosittelen kaikille, jotka eksyvat tanne maailmankolkkaan ja vakuutukset ovat voimassa.

Matka ohi ja aluksen purku surffikamoista.

Huomiseksi ei ole mitaan tiedossa...aion nukkua huomenna vahan pidempaan...nyt syomaan paivan ensimmaista ateriaa...joka pysyy sisalla!

Dani laittoi mulle linkin, missa on juttu ja kuvia parin viikon takaisesta Imatran kelkkakisoista (yhdessa kuvassa naytan minakin seisovan yksin ja toisessa luudan varressa): http://www.continentseven.com/2010/01/17/winter-windsurf-european-cup-2010-finland/

maanantai 18. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival - 5. Raportti

Kisoista mulle ei ole mitaan sanottavaa, koska en tieda taman paivan tapahtumista mitaan.

Aamulla menin Svein Rasmussenin talolle mopotaksilla. Hieno mesta Pattayan yhden rannan niemen karjessa. Hanella on kaksi monikerroksista omakotitaloa aivan parin metrin paassa vesirajasta. Aamupalan jalkeen lahdimme Starboardin Bangkokin toimistolle.

Siella minulle esitettiin paikka ja suunnitteluverstaat. Mielenkiintoinen reissu. Olin siella pari tuntia jutellen paasuunnittelija Tiesdan kanssa kuinka saada Phantom paremmaksi laudaksi. Han kirjasi 5-6 parannusehdotustani ylos. Minulle esiteltiin aika mullistavia uusia protoja vuodelle 2011...mutta se siita...;-)

Remi Vila, Minä ja Tiesdan You.

Remin kanssa lahdettiin iso lautakasa katolla takaisin Sveinin talolle, jossa on heidan testipaikka. Remi ja Tiesdan testasivat uusia slalom protoja ja mina kuvasin Remin omalla kameralla. Tiesdan pyysi minua huomiseksi lahtemaan heidan kanssa SB 2011 valineiden kuvauksiin...ensin ajamaan laudoilla, mutta kun tuo koipi ei saa kastua niin heidan mukaan jeesaamaan. Lahdemme aamulla klo 6.30 Sveinin talolta jollain isolla botskilla ja mennaan johonkin saareen. Taitaa koko paiva menna siella...ihan hyvaa vaihtelua sille, etta istuisin parvekkeella ja tiiraisin kisoja kiikarilla.

Dani oli eilen Lauttasaaren edustalla 6 tuntia luistinkelkkailemassa. Tassa muutama kuva sessiosta. Dani ajoi uudella Hibernalla ja 6,5 CodeRedilla. Poika oli tyytyvainen pakettiin! Kuvat on ottanut Terrieri. Kiitokset hanelle!







sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival - 4. Raportti

Nukuin viime yona yli 12 tuntia - ei ollut onneksi yhtaan kipuja jalassa. Aamu alkoi perinteisesti kunnon aamupalalla ja sitten rantaan tapaa uusia tuttavuuksia.

Puolen paivan jalkeen maatuuli vaihtui oikealta niemenkarjen takaa tulevaksi tuuleksi, joka osui puolen kilsan paahan rannasta. Tuulta oli 8-11 m/s ja ilman lampotila yli 30 c. Purin omat kamani pois Remi Vilan kuljetettavaksi takaisin SB:n toimistolle.

Kisojen alettua menin pitamaan omaa kisastudiota huoneistoni parvekkeelle (4.krs). Kiikareilla seurasin 2 lahtoa alusta loppuun. Ette voi kuvitella kuinka paljon otti voimille VAIN katsoa ja ajatella, milta tuntuisi kisata muita vastaan. Tuuli olisi ollut minun unelmakeli...karkikahinoissa olisin ollut mukana - ehkapa olisin voinut antaa Remi Vilalle hyvankin vastuksen. Remi voitti toisen lahdon ja toisessa oli toinen. Han ajaa omilla suunnittelemilla valineilla eli Starboardin Phantomilla ja uudella Severnen proto Raceboard purjeella. Samoilla valineilla ajoi myos Thaimaan mestari. Rata oli pitka ja toisessa lahdossa ajettiin innerloop kahdella loop-kryssilla ja toinen outer-loopilla. Innerloop kesti varmaan tunnin ja outerloop 30-40 minuuttia.

Tapasin rannalla Starboardin toimitusjohtajan ja tallipaallikon Svein Rasmussenin. Hanen ensimmaiset sanat olivat: "Finally we met!" -tuntuipa aika hyvalta, kun tuollainen surffipuolen kuuluisuus sanoo noin! =) En ole koskaan hanen kanssaan ollut keskusteluyhteydessa, enka ole lahettanyt hanelle sahkoposteja! Huomenna menen Sveinin kotiin aamu8lta, josta lahdemme Bangkokiin SB:n toimistolle. Mielenkiintoinen paiva tulossa...

Jalasta viela...ei kipuja...ainoastaan kantapaa-astumista. Kavin sairaalassa puhdistuttamassa jalan ja vaihdattamassa suojat.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival - 3. Raportti

Kisat ohi mun kohdalta ennen kuin ne edes olivat alkaneetkaan!!!

Vaihdoin siteet jalkaan illalla ja totesin, etta parempi menna laakariin --> 5 tikkia jalkapohjassa ja kielto kastella jalkaa ja saada painetta siihen tulehdusvaaran vuoksi! Joten se siita...


Pakko kerata ajatuksia...palaan asiaan! Voinen sanoa, etta _itutus on SUURI!!!

And for english readers... So - my competition is over before it started because I got 5 stiches in my leg. I got piece of green glass into my leg and big wound! Doctor said that the leg should be dry and have no pressure at all. So it's Game Over...shit happens!

Turuuks en laita mittaan, sil kyl maar Oxa taan snaijaa?

Iltaraporttia:

Official Ceremonies and Wellcome party is over! Food was great Asian food and for drink only water - it's good for athletics. Little bit different than parties in Gran Canaria past days in 1980'. No joo - kavin paivalla uudestaan nayttamassa jalkaani ja vaihdattamassa suojat. Nyt ei ole kipuja ollenkaan ja kavelykin sujuu, koska ostin vahan paremmat kengat tai tossut...feikkikrogsit...niihin mahtuu jalka hyvin ja pohja on pehmea.
Sawadika!


On norskia, finskiä, singaporea ja thaikkua ryhmäkuvassa.

Viime yo oli tuskaa, kun laakarin laittama puudutus alkoi poistua. En nukkunut kuin pari tuntia aamu7n jalkeen. Pitaakin laittaa kuva klabista, kun tulen Suomeen, millainen se oli, kun aloin vaihtaa siteita illalla. Ei olisi ollut lasten katseltavaa.

Ei voi muuta kuin kehua Thaimaan terveydenhuoltoa. Nopeaa ja ystavallista. Ei tarvinnut jonottaa ollenkaan - heti paasi sisaan ja omaan sankyyn, jossa kavi parhaimmillaan yksi laakari ja 5 hoitsua jututtamassa ja antamassa hoitoa. Kaikki olivat niin positiivisia ja ystavallisia. Onneksi oli vakuutuksetkin kunnossa, ettei tarvinnut omaa rahaa pistaa likoon. Laakarin laittaessa jalkapohjaan puudutusta pariin kohtaan paasti pohjoisen kaljukostaja aikamoiset karjaisut, jonka seurauksesta tuli suuri hiljaisuus isossa salissa. Heh! Aika herkka paikka jalkapohja.
Klabi tikkauksissa.

Tanaan tapasin Svein Rasmussenin norski kaverin, joka osallistuu kisoihin Phantomilla ja Remin proto Severnen RB 9,5:lla. Puomin pituus on 253 ja luff 540 eli SB:n RB purjeeseen verrattuna luffi sama, mutta puomin pituutta 20 cm lisaa. Mastopussia on enemman (leveampi) ja latat ja camberit ovat parempia kuin viime vuotisessa SB:n RB purjeessa. Ylhaalla vahan tavaraa, joka on siirtynyt alas. Pitais olla kevyen tuulen ominaisuuksia parannettu. Niinkuin myos taman vuotisessa SB RB purjeessa. Purjeen profiilia:




Ai niin se hippaheikki, kenen kanssa eilen kisailin, oli Thaimaan mestari ja olympiaedustaja. Antoi kyytia tanaan Remille. Hitto, kun alkoi taas harmittamaan, minka tasoisten kavereiden kanssa olisi paassyt kisaamaan. No Can Do!

Thaikkumestari.

Eilen, kun lahdin vesille, ihmettelin, etta miten on mahdollista, etta kaikki palaset loksahtivat millimetrin tarkasti kohdilleen ennen jalka accidenttia. Tanaan olisi ollut Remin mukaan ulkona 20 knotsia tuulta. Naytti kaikki plaanaavan - myos Technot. Danin ikaisia ja kokoisia Technokisaajia taalla on aika paljon. No - katsotaan, jos vaikka paastaan heinakuussa Italiaan Formula junnu EM:iin vai mikahan siella olikaan...Ceri Williams ainakin ehdotti ko.kisaa Danille.

Kisakoneistoa rannalla.


Nyt on kivut poissa ja toivon mukaan unikin tulee...

Kuvia lisaan sitten, kun paasen omalle koneelle ensi viikolla.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival - 2. Raportti


2010 PhantomRace Raceboard-purje 9,5 m2.


Remi Vilan suunnittelema Protopurje Severnelle 9,5 m2 RB.

Mitat.

Hyvat treenit paikallisten hippaheikkien kanssa. Hyvin pysyin matkassa (3-6 m/s). Ainut joka meni samaa vauhtia oli joku thaikku Phantomilla ja Remi Vilan proto 9,5:lla. Vesitreenin jalkeen tulin rantaan ja astuin kisa-alueella lasinsirun paalle, joka uppos aika syvalle. Sain sen pois meressa ja verta tuli perkeleesti. Thaikkujoukkue jeesasi siihen saakka, ku rantavahdit tuli paikkaamaan. Ei sarje ellei astu. Huomenna kunnon teippaukset. Haava on yli 2cm pitka ja Suomessa ois laitettu tikit. Taalla se ei mene umpeen. Kaytan paikallisten rohtoja ja onneksi on surffitossut, jonne saa kapalan tyonnettya vesilla. Paljain jaloin ei tulis mitaan.

torstai 14. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival - 1. Raportti

Viime yona perilla 3.30. Tulin Phuketin kautta, josta otin AirAsian lennon Bangkokiin. Molemmat lennot olivat myohassa, joten saavuin perille noin 8 tuntia alkuperaisesta myohemmin. Bangkokin lentokentalla mua kusetettiin tyylikkaasti maksamaan hiukan ylimaaraista taksimatkasta...systeemi oli vahan erilainen, mihin olin tottunut Phuketissa.

Hotellini Surf Beach Hotel on 10 metrin paassa kilpailukansliasta - tien toisella puolella. Vuorokausihinta on 800 bathia (=16 euroa). Merinakoala huoneistoni 4 krs kerroksen parvekkeelta.

Surf Beach Hotel takana.


Näkymä hotellin parvekkeelta kisa-alueelle.

Valineeni tulivat Remi Vilan kyydissa Bangkokin SB:n toimistolta. Olipa kiva jutella laudan suunnittelijan kanssa. Paljon hyvia tietoja, joista kirjoittelen myohemmin. Paaasia oli kuitenkin Raceboard laudan ajamisessa, ettei ole olemassa yhta ainutta oikeaa ajoasentoa - vaan me kaikki ajamme jotenkin eri tavalla ja jokainen loydamme oikeat ajoasentomme...ainakin pitaisi loytaa. Mun ja Remin ajoasennot, trackerin paikat, kolin asennot jne. ovat kaikki erilaisia. En ala muuttamaan mitaan ennen kisoja, vasta ensi kesana...tai en valttamatta muuta mitaan, mutta kokeilen Remin vinkkeja.
Minä ja Remi Vila.

Koko paiva meni puoli kahdesta ilta kymmeneen uuden laudan ja rikin kilpailukuntoon saattamisessa. Huh - pitka paiva!

Lauta.



Purjeeseen tarrat paikalleen hotellihuoneessa.

Taalla on paljon japanilaisia, korealaisia, singaporelaisia, kiinalaisia, thaikkuja, hongkongilaisia...

Huomenna rekisterointi ja valineiden testaamiset vesilla ja lopulliset viritykset.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Asian Windsurfing Festival

Lähden tänään kohti Thaimaata ja Pattayan Jomtien Beachiä. Hotellini on kisa-alueen edessä oleva Surf Beach Hotel. Välineeni saapuvat hotellille torstaina. Kirjoittelen kisaraportteja, kun ehdin ja jos löydän nettikahvilan läheltä. Omaa konetta en ota mukaan.

Palaillaan...

WWEC - DAY NRO 3


Blini waiting for the Wind! Photo by Latvia Team.

Eipä tullut viimeisenä päivänäkään tuulta. Kisat ammuttiin poikki puolilta päivin ja palkittiin "The Best Try" -suoritukset rannalla ja jäällä. Moni kyllä odotti Oksan saavan "The Best Cameleont" palkinnon, johtuen perjantain illan vietossa tapahtuneesta siirtymisestä neliveto päällä yksi jalka ja yksi käsi kerrallaan varovasti...Onneksi emme olleet todistamassa tätä spektaakkelia! ;-)

Kilpailupäällikkö Terrieri oli osannut ennakoida tapahtumat ja oli ilmoittanut etukäteen, että alle 18-v. ei ole WWEC -tapahtuman yhteisiin illan viettoihin mitään asiaa.. Ensin harmittelin asiaa yhteenkuuluvuuden takia, mutta löytyihän siihen selkeä syykin...Kiitos Terrieri! ;-) Tunnelma oli kaiken kaikkiaan hyvä, vaikkei saatu ajettua yhtään mitään. Terrieri oli tehnyt ison työn apulaisineen - itse en olisi pystynyt...siksi minä olenkin pelkkä kilpailija! 3 hyvää päivää "raikkaassa" ulkoilmassa hyvien ystävien kanssa - asiat voisi olla huonomminkin!

Laitan loppuun muutaman kuvan. Lisää kuvia on tulossa latvialaiselta valokuvaajalta myöhemmin. Linkki WinterWindSurf -sivustolle:

http://www.winterwindsurf.com/


Latvia's Hiberna Giant and Finnish competitors.

Frozen sails.

Empty race area...

Clever juniors.


"Tight curves"

Daddy and Son with Red Sails.

The competition is over.

Competitor list.

...and the last photo by Latvian Team photographer:
TeamWork!