perjantai 29. tammikuuta 2010

Välipäivä kaikesta

Eilen torstaina kävimme Danin kanssa vetämässä punttisalitreenin. En tiedä, mistä johtui, mutta alkuverryttelyn 15 minuutin reippaassa soudussa oli kovastikin puuskuttamista. Onko jokin alkava flunssa vai mikä, mutta tuntui kuin ei olisi saanut happea tarpeeksi. Tulos oli kuitenkin normaali 15 minuuttia 10 vastuksella 3550 metriä. Dani juoksi alkuverryttelyksi juoksumatolla 10 minuuttia, sitten selkä, vatsa ja pohkeet. Tämän jälkeen käsivarret (painojen rullaus sormien päille ja takaisin ja "purjeen nostamista" samoilla painoilla suoraan napaa kohden niin kauan kuin vaan jaksaa). Tämän jälkeen rintaliikkeitä ja tutustumista uusiin välineisiin. Kartoitan, mikä sopii Danille ja mikä ei. Jos tekee kipeää, naksuu paikat tai vihloo, liikettä ei tehdä vaan se korvataan jollain toisella laitteella/liikkeellä. Loppuun venyttelyt.

Illalla tuntui sitten alkava kurkkukipu. Isäni ohjeiden mukaisesti kosanderilla kurlaaminen ja tottakai nielaisu, ettei kunnon aine mene hukkaan, auttaa alkavaan kurkkukipuun. Kurkkukipu häipyi, mutta aamulla olikin pientä nuhan poikasta. Ei pahempaa, mutta kuitenkin päätin pitää treeneistä välipäivän. Dani myös.

Sain muuten eilen luettua loppuun "Rahasta lähimmäistäsi" -alkuperäisteos "Money Number One". 200 sivuinen vähän erilainen matkaopas kertoi ensin kaikille soveltuvia vinkkejä Thaimaan ja Pattayan matkailuun noin 100 ensimmäistä sivua ja loput 100 sivua "rakkauselämästä" paikallisten tyttöjen kanssa. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka ovat menettäneet sydämensä Thaimaalle syystä tai toisesta. Kirja avaa vähän erilaisen katsomuksen maan tapoihin ja paikallisten suhtautumiseen Farangeja (=länsimaalaisia turisteja) kohtaan. Kirjan sanoman voisi kiteyttää: Don't be a Fool!

Hengen kulttuurissa pysyäkseni ostin tänään uuden kirjan luettavaksi: Juha Vuorisen "Unblogged - piuhat poikki päiväkirjaan". Kirja käsittelee Vuorisen päiväkirjamerkintöjä ja kolumneja keväältä 2008 kevääseen 2009. Kirjan tuotolla hankitaan 10000 lasten ja nuorten kirjaa sairaaloihin ja lastenkoteihin. Juha Vuorisessa pysyakseni hyvä surffikaverini Ari Oxa ilmoitti minulle tänään taksin ratista Turuust hankkineensa Vuorisen kirjan "Painajainen Piparitalossa" ja lupasi pitää minut ajantasalla kirjan aiheuttamista henkisistä traumoista. Oxan raportteja odotellessa...

Vaikka Vuorinen itse sanoo kirjojensa olevansa täyttä "paskaa", jota kukaan kustantaja ei aluksi halunnut ottaa julkaistavaksi, ovat kirjat lyöneet läpi Suomen kansan keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä olen minä, surffari, joka ei normaalisti lue yhtään mitään, sanomalehdetkin jäävät aina puolitiehen...aloitan yhden jatkan toisella ja kaikki jäävät näkemättä viimeistä sivua. Surffitestit jaksan lukea...varsinkin, jos niissä on hyviä kuvia tai ne käsittelevät välineitä, joilla ajan tai joilla tulen ajamaan ja joista minun pitäisi jotain tietää. Juha Vuorista ylistääkseni olen löytänyt lukemisesta uuden ilon. Hänen kirjat saavat minut hyvälle tuulelle vaikka "Juoppohullun päiväkirjat" ovatkin tottakai dokaamista, pissa-kakka-yrjö-huumoria. Vuorinen menee hyvän rajan yli tavalla, jolle ei voi muuta kuin nauraa. Hänen kirjoistaan löytää yllättäen kuitenkin vastapainoa rilluttelulle "Raskausarpia" ja "Vaippaihottuma" kirjoilla. Niissä mennään milteinpä ällöttävän pehmeille arvoille. "Kristianin nuoruusvuosista teinivuosiin ja siviilipalvelusmiesaikoihin" palataan taas perinteiselle hanuriosastolle, joka saa aikaan tahattomia naurun pyrskähdyksiä. Olen peräti saanut liki 70-vuotiset ikinuoret vanhempani lukemaan näitä kirjoja. Äiti lukee ääneen isälle ja molemmat nauraa hekottaa Vuorisen karskille huumorille (sori Mutsi!). Vuorisella on valikoimassa myös dekkarisarja, jossa on vivahteita perinteisestä pissa-kakka-yrjö-huumorista, mutta muuten mennään alamaailman oudoissa pimeissä kuvioissa, joissa ei voida välttyä edes hengen menetyksiltä. Vuorisen monen kirjan päähenkilö Juha Berg kohtaa kirjoissaan myös ihmisiä, jotka pistävät miehen miettimään, mikä on elämässä tärkeää. Juha Berg saa hyviä ohjeitä elämälleen. Miksi tästä kerroin - olen itse huomannut saman, että aika ajoin törmää ihmisiin, joilla on syvällisempääkin sanottavaa (en tarkoita mitään uskonnollista), hyviä vinkkejä elämässä selviytymiseen ja eteenpäin menemiseen. Niitä voi tulla äkkiarvaamatta oudoissakin tilanteissa ja paikoissa. Tietty kaiken perustana tiedon saamiselle on oma avoin suhtautuminen ihmisiin ja asioihin. Juha Vuorinen Rules!!!

Yritän tänään liitellä kuvia Thaimaan matkastani blogiini...käyppä kurkkaamassa taaksepäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti