Tuulen odottelussa poika ja isä.Päivä kilpailujen päättymisestä. Eilen ei tosin ajettu ollenkaan liian heikon tuulen vuoksi (=peilityyni). En ala käymään läpi lähtö lähdöltä tapahtumia vaan ajatus on pohtia tämän hetken tilannetta vajaa kuukausi ennen MM-kilpailuja ja vertailua viime vuoden ajamiseen...ja muutamia hyviä havaintoja kisoissa. Eli paljon asiaa päässä, mutta kaikki sekaisin ;-). Kirjoitukset pitäisi tehdä aina heti kisojen jälkeen, jotta "juoni" pysyisi ajan tasalla.
Ensinnäkin olen tyytyväinen tilanteeseen - omaan ajamiseeni ja Danin innostumiseen Raceboardia kohtaan. Viikonlopun 4:stä lähdöstä vain yhdessä menetin voiton - Finerille, joka ajoi taktisesti miltein täydellisen lähdön. Seurasin hänen itsenäisiä päätöksiä läheltä, mutta takaa ja käännökset tulivat niin oikeaan aikaan, kun vaan voi tulla ja hankalat sivutuuliosuudet(sivuvastaiset)hän veti nopeimmalla mahdollisella tavalla. Olen tottunut siihen, että jos kryssini menee huonosti, korjaan tilanteen slöörillä ja ajan porukan ohi, mutta tässä yhdessä lähdössä se ei onnistunut. Muut lähdöt menivätkin Finerillä vähän huonommin, sillä hänen lopullinen sijoituksensa oli 4., joka ei tietty ole mikään huono, mutta jos voittaa lähdön, voisi odottaa sijoittumista kolmen parhaan joukkoon.
Jokaikinen startti onnistui hyvin - pääsin vapaisiin tuuliin kovalla pumppaamisella. Yhdessä lähdössä Rado yllätti minut ja pumppasi alapuoleltani todella jyrkkään kulmaan ja ohitseni. En jäänyt pitkään ihmettelemään tilannetta ja ottamaan pakkituulia vaan menin alakautta ohitse ja jätin Radon kuin paikalle seisomaan. Yllätyin kryssivauhdistani plaanattavissa olosuhteissa. Jotain on tapahtunut vauhdilleni...positiivisempaan suuntaan, enkä löydä muuta selvitystä asiaan kuin, että talven fyysiset treenit ja erityisesti vierailuni Starboardin Testcenterillä Pattayalla keväällä ja testit Remin kanssa + omat vesitreenit siellä ovat "jättäneet jälkensä" ja varmuutta ja aggressivisuutta on tullut ajamiseeni. Ei edes kevyen tuulen lähdöt aiheuttaneet päänvaivaa minulle vaan pysyin hyvin kevyiden kavereiden kryssivauhdissa. Takapakki voi tulla milloin tahansa, mutta psyykkinen puoli on nyt hyvin hallussa - olen saanut aikamoisen itsevarmuuden kisaamiseen; miltein samanlaiset kuin vuonna 1987, jolloin voitin Euroopanmestaruuden Mistral luokassa Kielissä. Silloin tiesin, ettei kukaan voi ajaa niillä välineillä kovempaa kuin minä. En tosin voittanut kaikkia lähtöjä (=en läheskään!!!) vaan ajoin tasaisesti hyvin ja lopputuloshan on se, joka ratkaisee.
Yksi huvittava ainutlaatuinen tapahtuma oli yhden lähdön alapoijulla, kun olin lähdössä toiselle kryssille. Toivosen Tero ajoi avoimen luokan välineillä (12,5 m2 rätti) edelläni ja kurvasi kryssille ennen minua ja ajattelin, että minun on pakko päästä heti alkuunsa ylemmäs kuin hän muuten saan hänen pakkituulet. Otin täysin poijun vierestä selkä osuen poijuun ja nokka ylemmäs tuuleen kuin Tero. Tunsin nykäisyn trapetsiliiveissäni ja samantien veto takaisin poijua päin. Tajusin trapetsin tarttuneen poijun ympärillä olevaan verkkomaiseen naruun. Nopeasti pääsin irti, mutta vauhti tyssäsi siihen paikkaan. Kukaan ei päässyt ohi, mutta kilpakumppanit pääsivät kuitenkin lähemmäksi.
Kilpailun jälkeen jäi helvetinmoinen sisäinen polte saada lisää kilpailuja ja onnistuneita elämyksiä. Yksin treenaaminen on ihan hanurista verrattuna siihen, mitä kilpailuista saa irti.
Palkintojenjakopöytä.Danin kisaan mennäkseni voin sanoa, että olen ylpeä pojastani! Hän on saanut kipinän Raceboardiin ja me pitkän linjan kilpailijat tiedämme kuinka paljon Raceboard luokassa kilpaileminen opettaa purjehdustaktiikkaa. Kaksi ensimmäistä kovemman tuulen lähtöä oli Danin huonoimmat lähdöt sijat kutosen pintaan, mutta kaksi viimeistä lähtöä oli kolmosia. Poika johti esimerkiksi viimeisessä lähdössä minua lähdettäessä alaspäin viimeistä kertaa. Huusin slöörillä hänelle ajettuani hänen ohitse, että "Aja minun yläpuolelta ohi vaan, jos tuntuu siltä!" Poika sanoi, ettei lähde peittämään minua...No, hän tuli maaliin minun ja Kalen jälkeen. Dani totutteli ja opetteli Fanatic Catin ominaisuuksiin vaihtelivissa keleissä. Hän on tottunut Sääksissä, että köli ja masto pidetään samassa paikassa alusta loppuun. Neuvoin häntä miltein joka lähdön jälkeen näissä asetuksissa. Kyllä se siitä. Ihan nätin näköistä ajamista ja hyviä startteja otti Kalen kanssa vähän alempaa linjalla ja vapaisiin tuuliin (ainakin kahdessa viimeisessä). Dani painaa 50 kiloa ja pituutta on 167 cm. Yhtä aggressiiviseen pumppaukseen hän ei pääse pienen kokonsa vuoksi, mutta sen puutteen hän korvaa taidolla ja kevyellä painolla. Ysipuolikas purje ei ollut hänelle yhtään iso missään vaiheessa.
Kilpailuorganisaatiossa toiminut Miska otti hyviä kuvia ja videoita kilpailuista, joita lisäilen tänne, kun ne tulevat julkiseen jakoon. Lähipäivinä!
Kiittelen Lappeenrannan porukkaa hyvistä kisoista ja hyvistä fiiliksistä. Teidän kanssa oli kiva viettää viikonloppu!!!
2.Rado 1.Minä 3.Kale
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti