Kauden 2016 tulokset

Surf Team Blinnikka - Kausi 2016

Tulokset:

Tammikuu - Vantaan Sanomien yleisöäänestyksessä Aleksandra Blinnikka sai eniten ääniä Vuoden 2016 vantaalaiseksi urheilijaksi. Raati päätti kuitenkin antaa tuon tittelin Vantaan Palloseuralle. Aleksandrasta tuli kuitenkin Vantaan kaupungin kumppanuusurheilija.

- XI Andalusian Olympic Week - Cadiz, Espanja
3/2016 - 12 kilpailijaa
5. Aleksandra

- Princesa Sofia Trophy - Palma de Mallorca
3/2016
63. Aleksandra

1. Raceboard Ranking - Lappeenranta
14.-15.5.2016 - 21 kilpailijaa:
1. Daniel
2. Juha
5. Aleksandra
12. Benjamin

2. Raceboard Ranking - Pori
21.-22.5.2016 - 9 kilpailijaa:
1. Benjamin
2. Daniel
3. Aleksandra
4. Juha

Raceboard Masters Worlds - Riika, Latvia
31.5.-4.6.2016 - 58 kilpailijaa
Juha: Overall 3. + GrandMasters 1.
Aleksandra: 2. RSX-Fleet

3. Raceboard Ranking - Kalajoki
11.-12.6.2016 - 5 kilpailijaa
1. Juha
2. Benjamin

Vuoden Pisimmän Päivän Regatta - Espoo
21.6.2016 - 11 kilpailijaa
1. Juha
2. Benjamin

RSX EM - Helsinki
2.-9.7.2016 - 52 kilpailijaa
51. Aleksandra

Puruvesi Race - Kesälahti
9.-10.7.2016 - 18 kilpailijaa
1. Overall + 1. Avoin Juha
2. Overall + RB 1. Benjamin

Hiidenveden Regatta - Nummela
16.-17.7.2016 - 14 kilpailijaa
1. Juha
2. Benjamin
5. Aleksandra

4. Raceboard Ranking - Yyteri
22.-24.7.2016 - 14 kilpailijaa
1. Daniel
2. Benjamin
3. Juha
5. Aleksandra

Raceboard SM (5.ranking) - Hamina
13.-14.8.2016 - 20 kilpailijaa
1. Daniel (overall ja kevyt 1.)
2. Juha (raskas 1.)
4. Aleksandra (kevyt 3. + 1. Nainen)
6. Benjamin (kevyt 4.)

Laru de Tour - Helsinki
3.9.2016 - 28 kilpailijaa
1. Juha
2. Daniel
3. Benjamin
7. Aleksandra (1. Nainen)

Pentalan Lenkki - Espoo
4.9.2016 - 19 kilpailijaa
1. Juha
5. Benjamin
7. Aleksandra

Raceboard Ranking 2016 - sarja (29 kilpailijaa):
1. Daniel
2. Juha
3. Benjamin
5. Aleksandra (+1.Nainen)

Raceboard Worlds - Brisbane - Australia (71 kilpailijaa)
8. Overall, 3. raskas, 3. GrandMaster

Raceboard Worlds 2016 Brisbane Australia

Raceboard MM 2016 Australia
(Klikkaa kuvaa saadaksesi kuvan kokonaiseksi - click the photos)

Parhaiten järjestetyt kilpailut tähän asti purjelautailu-urallani. Kilpailun aikana oli suuria onnistumisia, epäonnistumisia, turhautumisia, hyvää tuulta, uusia ystävyyksiä, rehtiä kilpailemista, pahinten kilpakumppanien kannustamista, kovaa taistelua mies miestä vastaan maalilinjalle saakka, vuokravälineisiin pettymistä, paljon meduusoita, lämmintä merivettä ja shortsikeliä.

Lähden purkamaan kilpailua vähän eri tavalla kuin aikaisemmin...

Valmistautumiseni kilpailuihin ei lähtenyt liikkeelle parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olin viimeksi ollut vesillä kilpailuvälineilläni kahta kuukautta aikaisemmin. Suomen kylmä ja talvinen syksy ei ollut houkutellut vesillä kertaakaan. Tämän lisäksi kiireinen työelämäni oli verottanut harjoittelumahdollisuuksiani. Kaikesta huolimatta olin yrittänyt löytää aikaa fyysiseen treenaamiseen pääasiassa kuntopiirityyppisellä harjoittelulla ja lenkkeilyllä aina, kun oli vaan mahdollista. Epätietoisuus vuokravälineiden saamisesta kilpailuihin horjutti lähtösuunnitelmiani pitkään. Suuri kiitos onnistumisesta kuuluu kuitenkin Starboardin Ian Foxille, joka oli laittanut omat rahansakin likoon, jotta välineet saadaan Thaimaasta kisapaikalle Brisbaneen. Moni eurooppalainen kisaaja joutui kuitenkin heittämään pyyhkeen kehään tämän epätietoisuuden takia. Jouduimme tekemään kotona päätöksen, että vain minä otan "riskin" matkan suhteen ja lähden Ausseihin, vaikka kuinka mielelläni olisin ottanut matkaan mukaan koko perheeni. 

Saavuin kilpailupaikalle kolme päivää ennen ensimmäistä starttia. Kuulin jo aikaisemmin paikalla olleilta kilpakumppaneilta, että meitä odottaa "pieni" kölilaatikko-ongelma yhdistettynä valtaviin meduusalauttoihin kilpailualueella. Starboard oli tehnyt uudet kölilaatikon sivulaidat (side plates) uusiin lautoihin. Ideana uusissa laidoissa oli, että kölin saa asennettua nopeasti milloin tahansa vain työntämällä uraa pitkin kölilaatikon pohjaan ilman, että joutuu joka kerta ruuvaamaan kahdeksaa ruuvia irti laudan kannesta kölilaatikon reunoilta. Ongelmana vain oli, että köli eli suorassa urassaan ihan omaa elämäänsä eli se kääntyili, nousi ylös, yliojentui yli 90 asteen kulmaan laudan keulan suuntaan, ja joka kerta, kun meduusalautat tulivat vastaan ja osuivat köliin se nousi ylös ja sisään lautaan. Kun köliä yritti potkia takaisin paikalleen, se meni yli 90 asteen kulmaan ja vauhti kuoli siihen. Sama juttu tapahtui, kun myötätuuliosuudelta siirtyi vastatuuliosuudelle, piti ensin köliä potkia ulos kölilaatikosta ja sitten polkaista se syvälle kölilaatikon urassa pohjaan saakka ja sitten vasta kokonaan ulos. Itse laudat olivat hyvän tuntuisia, ehkä hiukan kevyempiä kuin aikaisemman vuosimallin laudat. Mitään muuta eroa laudoissa ei ollut muuta kuin grafiikka ja uusi väritys.

Ensimmäisinä harjoittelupäivinä ilmeni myös universal joint ongelma. Jointit hajosivat keskeltä kääntyvää kumiosaa; osa jo rannassa ennen vesillepääsyä. Onneksi minulla oli oma jointti mukana ja jätin kisajointin käyttämättä. Kölejä rikkoutui ajossa pari kappaletta. Ei onneksi minulla. Päivää ennen kilpailujen alkua vuokravälineiden vuokraajilta otettiin "side platet" pois ja annettiin tilalle kevyemmästä materiaalista tehdyt laidat. Paikallinen "Kale" oli lupautunut laminoimaan side plattien "slotit" (=urat) umpeen. Tässä kevyemmässä side platessa oli erilainen pinta; ei niin liukas kuin alkuperäinen, joten se kesti pidempään kölilaatikossa paikallaan, mutta moninkertainen "potki-paina-potki" ongelma säilyi. Ilmoitin päivää ennen kilpailujen alkua, etten ota takaisin laminoitua side platea vaan yritän pärjätä sillä, mikä toimii paremmin. MM-kisat eivät ole se paikka, jossa kokeillaan ensimmäistä kertaa jonkin uuden asian toimivuutta!!! Ei missään tapauksessa!!! 

Kilpailujen pääsponsorina oli australilainen maailmalla tunnettu Slake-masto, jolla on huhujen mukaan "life time warranty". Masto tuntui jämäkämmältä kuin Severnen omat mastot ja purje istui mielestäni hyvin kevyellä ja keskituulella (4-8/9 m/s). Ensimmäisiä kertoja rikatessa huomasin, että puomin yläpuolella oleva camberi vaati isompaa paceriä, jotta väljys maston ja camberin väliltä saatiin poistumaan. 

Suureksi hämmästykseksi sain huomata ja kuulla jutellessani australialaisten ja uus-seelantilaisten kilpakumppanien kanssa, että moni heistä tiesi, että perheeseeni kuului muitakin kilpailevia surffaajia. Joku kertoi seuranneensa minun surffiblogia kääntämällä Suomen kieltä google translatorissa. Tuli outo olo, kun aivan tuntemattomat surffarit toiselta puolelta maailmaa tulivat sanomaan, että "Hei minä "tunnen" ja tiedän sinut ja lapsesi...miksi he eivät tulleet tänne kisaamaan?!" Blogin kirjoittelu on tänä vuonna jäänyt ikävä kyllä vähemmälle Facebook- ja instagrampäivitysten myötä. 

Laskimme kilpailujen alkaessa, että Euroopasta tuli vain 13 kilpailijaa plus Fernando Argentiinasta ja yksi kaveri Uudesta Kaledoniasta. Ikäjakaumakin oli alhaisempi kuin Euroopan kisoissa. Raceboard luokan suosio on noussut joka maassa. Kilpailuihin ilmoittautui kaiken kaikkiaan 90 kilpailijaa, joista 71 overall sarjaan, 5 naisten sarjaan, 10 kilpailijaa 7,8 luokkaan, jossa ajoivat myös nuorten luokan kilpailijat. Jos Beni olisi lähtenyt mukaan kilpailuihin, hänen olisi pitänyt ajaa overall luokassa, koska nuorten 8,5 luokassa ei ollut yhtään kilpailijaa. Nuorten kilpailijoiden suosio on kuitenkin myös nousussa, sillä vasta avattu Royal Yacht Squad Windsurfing School opetti purjelautailua puolalaisen Max Wojcikin johdolla. Ensi vuonna Sydneyssä on valtio satsannut rahaa koulujen purjelautailuopetukseen yhtenä liikuntatuntien muotona. 

Kilpailut alkoivat keskituulella (4-8 m/s) ja sellaisena se oikeastaan pysyikin maanantaista keskiviikkoon asti. Aamulla hiukan kevyempää ja klo 13-15 välillä sitten 6-8 m/s. Kryssit ajettiin aina plaanattavissa olosuhteissa ma-ke ja myötätuuliosuudet semiplaanattavissa olosuhteissa. Jos halusi pärjätä alaspäin ajettaessa kevyemmille kavereille, piti pumpata mahdollisimman paljon saadakseen ajokulman mahdollisimman alhaiseksi, vaikka ajettiinkin masto takana ja jalat takalenkeissä. Onneksi kädet kestivät pumppausta; kertaakaan ei tullut tunnetta, että käsivarsista loppuisi papu. 

Lähtölinja oli pitkä ja suora. Otin taktiikakseni paaran päästä lähtemisen; tarkka lähtölinjan määrittäminen ja poijulta vapaisiin tuuliin. Pääosin se onnistuikin. Kahtena ensimmäisenä päivänä juuri ennen ensimmäistä starttia sain kokea sydämen tykytyksiä, sillä ensimmäisenä päivänä minuutti ennen lähtöä huomasin, että laudan kannen päällä oli ylimääräinen kuminaru....tai toinen pää siitä oli kiinni trackerissä ja toinen pää vapaana. Solmu oli auennut trackerin sisältä. Tiesin, että vapaana oleva naru voi jumittaa trackerin toiminnan trackerissä täysin. Toinen käsi puomissa ja toinen käsi kuminarussa sain sen kiepautettua nostonarun ympärille. Puoli minuuttia aikaa lähtöön, kun palasin takaisin lähtölinjalle ja vapaisiin tuuliin parhaimmalta paikalta. Fiilis oli outo, kun minuutin ajon jälkeen katsoin taakseni ja huomasin muiden jäävän minulle. Ylämerkillä olin ihan ensimmäisten joukossa ja alaspäin pumpatessa muutama kevyempi kaveri ajoi ohitseni, mutta taas kryssillä pystyin ohittamaan muita alakautta. Ensimmäinen lähtö 7. ....not so good - not so bad. Toisessa lähdössä sama taktiikka; poijun päästä vapaisiin tuuliin ja pitkä veto vasempaan laitaan. Harmikseni sain huomata, että oikeaan laitaan lähdöstä vetäneet kilpailijat olivatkin saaneet hyvän noston. Ylämerkillä 20 huonommalla puolella. Kovalla pumppauksella pääsin monen ohitse ja kryssillä täysi höyry päälle oikeaan laitaan. Tajusin tuulen ollessa 90 - 110 astetta säännön mukaiset kääntymät muutamissa paikoissa ja käytin niitä hyväkseni. Ongelmaksi kuitenkin tuli myötuuliosuudella tulevat satunnaiset puuska-alueet ja tuntui siltä, että olin aina väärällä puolella lenssiä. Toisessa lähdössä olin 16. .

Kahden lähdön jälkeen meillä oli tunnin mittainen lounastauko ja tuuli nousi hiukan kovemmaksi. Kryssivauhtini parani ja samoin myös hiukan myötuuliosuuteni vauhti. Maalissa 8. . Siinä oli ensimmäinen kilpailupäivä. Kymmenen parhaassa joukossa kuitenkin ja alkoi selviämään kuka oli kuka vesillä ja heidän hyvät ja huonot ominaisuudet.

Toisena päivänä kilpailupäällikkö ilmoitti, että ajamme tänään kaksi lähtöä back to back ja sama juttu lounastauon jälkeen. Jotain oli tapahtunut yön aikana, sillä minulla oli parempi kryssivauhti kuin Maxilla ja Ivanilla. Lähdöistä vapaisiin tuuliin ja karkuun. Jos jouduin jonkun peittoon jossain vaiheessa, pystyin ohittamaan alakautta. Lenssillä vaan Max ja Ivan Pastor vetivät aina sisäkautta ohitse. Päivän eka lähtö 4. . Toisessa lähdössä sama lähtötaktiikka puri ja pääsin selvään johtoon. Johdin lähtöä ylivoimaisesti yli kaksi kierrosta ja vasta toisen kierroksen viimeisellä portilla Ivan ja Max pumppasivat sisäkautta ohitseni; maalissa 3. . Lounastauon jälkeen vauhti pysyi samana...lähtösijoitukset 6. ja 6. Huomasin tekeväni virheen ajamalla ensin useasti ylämerkiltä alaspäin plaanissa oikeaan laitaan (ylämerkiltä katsottuna), kun taas kilpailua johtavat kaverit käänsivät ylämerkin jälkeen heti vasemmalle ja sieltä jiipin jälkeen suoraan alaportille. Olisi pitänyt hallita takaa tulevia paremmin, eikä luottaa siihen, että plaanissa ja vähemmillä jiipeillä saavuttaa alaportin nopeammin. Oppia ikä kaikki...! Muistan taas seuraavalla kerralla...ehkä! Sijoitukseni nousivat toisen päivän jälkeen. Olin onneni kukkuloilla...tämähän sujuu paremmin kuin olin toivonut. 

Kolmas päivä ja samanlainen sää. Tuulta 5-8 m/s. Jostain syystä purje ei toiminut enää samalla lailla kuin tiistaina...kryssivauhtini oli heikentynyt vaikka yritin rikata samalla lailla kuin tiistaina eli masto 550 cm Slake + 8 cm mastonjatke (ensimmäisenä päivänä 550 + 6) ja kolme ja puoli sormea alaliikin kiristysvaraa. Hyppään ajassa eteenpäin tässä vaiheessa liittyen tähän ongelmaratkaisuun. Muistin, että Severnen purje venyy todella paljon käytössä. Kevyellä ja keskituulella kaikkien lattojen tulee olla kireät; vasta kovemmalla tuulella (yli 8 m/s) löysätään kolmea ylintä lattaa, jolloin saadaan yläliikki avonaiseksi, eikä purje sulje tuulta purjeeseen. Kokeilin neljäntenä päivänä lattojen kireyttä...ne olivat löystyneet kolmena ensimmäisenä päivänä kovastikin vaikka isompia ryppyjä ei ollut havaittavissa purjeessa. Oliko tässä syy siihen, miksi lautavauhti ei ollut enää kolmantena päivänä krysseillä niin hyvä kuin aikaisempina päivinä ja alaspäin ajettaessa parempi? Kolmannen päivän lähtösijoitukset olivat 6. 3. 13. . Nousin kolmannen päivän jälkeen overall viidenneksi, raskaan sarjan ja GM johtoon.

Neljänneksi päiväksi ennustettiin noin 10-11 m/s tuulta. Olin huomannut rannassa rikatessani purjettani tiukalle, ettei yläliikki twistaa tarpeeksi. Juttelin Slake maston valmistajan kanssa. Hän sanoi, ettei meille jaetuissa mastoissa ole flex toppia. Hän tarjosi kuitenkin minulle fleksaavampaa maston yläosaa....mietin taas mielessäni...lähdenkö kokeilemaan jotain ihan uutta MM-kisalähdöissä vai luotanko edellisinä päivinä toimivaan pakettiin...Luotan! Samalla mastolla radalle. Ennen ensimmäistä lähtöä nopeasti takaisin rantaveteen ja maston jatkeeseen 2 cm lisää ja alhaalta ihan tiukaksi. Ensimmäisen lähdön lähtölinjalla tajusin, ettei tuntunut enää hyvältä. Camberit eivät kääntyneet vaan ne palasivat takaisin alkuperäiseen väliasentoon. Kryssivauhtini oli huonontunut muihin verrattuna. Alaspäin lähdettäessä tajusin, ettei tämä pääty hyvin. Ensimmäisessä jiipissä vedin lipat ja sydän hakkasi miljoonaa. Vesilähtö ei onnistunut, koska laudan köli osui alaliikkiin maston ollessa taka-asennossa trackerissä. Laudalle ylös ottamaan narulähtöä. Sitä ennen kuitenkin mastoa eteen ja köliä ulos. Purjeen saatua ylös masto taakse, köli sisään ja trabanaruja pidemmiksi. Lauta kuitenkin pyrki nousemaan vastatuuleen, koska camberit eivät kääntyneet lopulliseen asentoon. Siitä se sitten alkoi...uiminen ja hitaasti alaspäin valuminen. Ennen toiselle kierrokselle pääsyä monet paikalliset ja uusseelantilaiset ohittivat minut pienemmillä purjeillaan. Toinen kryssi meni osittain köli sisällä ajaen, jolla napsin porukkaa kiinni ja alaspäin viimeistä kertaa lähdettäessä laudan hallinta oli ihan täysin kadoksissa tuulen noustua. Tulin maaliin varmaan porukan viimeisenä läpiajaneista eli 27. . Olin ihan kuollut. Tiesin, ettei tämä hyvin pääty. Ensimmäisen lähdön jälkeen paukut olivat ihan finito. Sydän hakkasi, vitutti ja tiesin, etten pysty ajamaan seuraavaa lähtöä ellei tuuli laske. Lähdin pienen tauon jälkeen yrittämään. Ylämerkin jälkeen tajusin, ettei tästä tulisi yhtään mitään. Purjetta ei pystynyt hallitsemaan enää millään tavoin. Tuli ikävä kotona olevia pienempiä slalompurjeita....miltein kaikki aussit olivat vaihtaneet slalompurjeisiin tai vanhoihin mistral 7,4 purjeisiin. Taistelin rantaan ja jouduin kokemaan ensimmäisen kerran kansainvälisissä kilpailuissa luopumisen. Niin kävi myös paivän viimeisessä lähdössä tuulen noustua varmaankin yli sallitun 15 m/s tuulirajan. Saksalainen kilpakumppanini, joka ajoi myös vuokrakamoilla, kuuli rannalla järjestäjien välisen radiokeskustelun..."vedetään vielä yksi lähtö, sillä sillä saadaan omien kilpailijoiden asemia parannettua vuokrakamoilla ajaviin nähden". Allekirjoittaessani "Retirement declaration" kaavakkeen sain järjestäjiltä selkään taputuksia..."Hyvä päätös...Hyvä päätös!" Mutta älkää nyt ymmärtäkö väärin...kaikki meni kaikesta huolimatta sääntöjen mukaisesti vaikkakin tuulirajat olivat varmaankin jo täyttyneet. Meille näytettiin jälkeen päin kuvaa tuulimittarista, joka kertoi max 27 knots, keskiarvo 18,5 knots ja sen hetkinen arvo 19,5 knots...jepjep...!!! Putosin toiseksi viimeisenä kilpailupäivänä viidenneltä sijalta yhdeksänneksi, raskaan sarjan neljänneksi ja GM kolmanneksi. Onneksi sain pudotettua kaksi huonointa discardia pois, jotka olivat juuri nuo DNC:t. Voimaan jäi kuitenkin 27. sija tuolta päivältä.

Viimeinen päivä ja maksimi kaksi lähtöä jäljellä. Olin samoilla pisteillä 8.:nta olevan aussin kanssa, joka oli raskaan sarjan kolmantena. Laskin, että jos kaikki menee putkeen ja muilla ei niin putkeen, niin minun mahdollisuuteni olisivat maksimissaan takaisin viidennelle sijalle. Kova myrskytuuli oli kuollut ja tilalle oli tullut viikon heikoin tuuli...3-4 m/s. Olin ollut kerta toisensa jälkeen vastaavanlaisissa tilanteissa ennen viimeistä kilpailupäivää kansainvälisissä kilpailuissa ja olen nurkkaan ajettuna kaikista vaarallisin; itseluottamus parhaimmillaan. 14. lähtö ja poikkeuksellisesti veneen päästä lähtö. Ei paras mahdollinen, mutta nopean vendan jälkeen nopeasti aika vapaisiin tuuliin. Vasen laita olisi sittenkin ollut parempi. Olin ottanut 8.:na olevan aussin silmätikukseni tai olikohan hän ottanut minut...mutta joka tapauksessa olimme ensimmäisellä yläpoijulla yhtä aikaa. Sama juttu alapoijulla...hän käänsi ennen minua viimeiselle kryssille. Yläpoijulla sama tilanne. Armotonta pumppaamista suoraan alaspäin rinta rinnan. Alaportille tultaessa hän käänsi aikaisemmin. Jäljellä oli enää lyhyt sivuvastainen osuus. Juuri ennen maalilinjaa (30 metriä ennen) aussi tyydyttäytyi johtotilanteeseen ja laski kurssiaan hiukan. Sain pienen puuskan, joka tuli myös hänelle. Pumppasin rinnalle ja yläkautta ohi voittaen metrillä hänet. Huusin täysiä "FIN-6!!!". Aussi menetti hermonsa täysin. Huusi kuin Markus-Setä parhaimmillaan. Syytti kuvausvenettä, joka oli ajolinjalla juuri ennen maalia. Kysyi minulta: "Did you have some fucking cable which towed you over the finishing line?!" "Yes indeed...it was in my dick!" ...vastasin. Jälleen kerran...nurkkaan ajettuna olen kaikista vaarallisin! Rantaan ja odottamaan viimeistä lähtöä. Olimme samoilla pisteillä aussin kanssa edelleen...jokin discardi juttu piti meidät samoilla pisteillä. Olin vasta 17. tuossa toiseksi viimeisessä lähdössä, mutta suurin yllätys olikin se, että kaksi läheistä pahinta kilpailijaani olikin saanet OCS:n tuosta lähdöstä...Argentiinan Fernando ja Australian Leanardo. Toinen oli GM 1. ja raskaan sarjan 1. ja toinen GM 2.. Tiesin, että pisteet menevät tiukoille viimeisessä lähdössä, jos onnistun.

15. ja viimeinen lähtö. Tuuli 6-8 m/s. Minun tuuleni! Lauta kulki hyvin jo ennen lähtöä. Poijun päästä lähtö ja vapaisiin tuuliin. Ylämerkillä olin 3. tai 4. . Kilpailun voittanut Ivan Pastorikin oli takanani. Kovaa taistelua Argentiinan Fernandon kanssa. Aivan samoissa lenssiä alas täydessä plaanissa. Fernando käänsi alamerkillä juuri ennen minua. Ylämerkillä sama juttu. Alaspäin ajoimme oikeaa laitaa pitkin mahdollisimman alas minä hiukan taaempana...ehkä kaksi laudan mittaa. En lähtenyt peittämään vaan odotin sopivaa jiippihetkeä. Jiippasin ennen Fernandoa ja pumppasin alemmas alemmas alemmas kunnes pääsisin portille ajolaylinelle. Fernando yritti yläkautta ohi. Nostatin niin, ettei hän päässyt viemään tuulta minulta. Oli varmaan puolessa välissä lautaani jo ylempänä. Vähän ennen vasempaa porttia muutin kurssiani hiukan alemmas ja pumppasin selkä poijuun koskettaen. Siitä suoraan maaliin "FIN-6" huutaen. Kaikki lähimmät vastustajani (5-9 sijoilla) olivat jääneet taakseni. Ivan oli tehnyt taas saman minkä monessa muussakin lähdössä...vetämällä sisäkautta ohi juuri ennen porttia. Ivan 3. ja NZL-1 4.ja minä 5. . Rantaan päästyäni oli voittajaolo vaikka tiesin, ettei pisteet ehkä riitäkään nousemaan montaa sijaa ylemmäs. 

Tulosten varmistua olin overall 8., raskaan sarjan 3. ja GM 3. eli kaksi mitalia kotiin viemisinä.

Kilpailut ohi ja onnellinen olo. Jalat täysin verta vuotavana auki karkealla laudan kannella torstaina kömytessa, kropassa olo, että jotain on tullut tehtyä, mutta ei voimattomana.

Kausi oli tässä! Kiitän ja kumarran kaikkia mukana olleita ja eläneitä, omaa perhettäni ja sponsoreitani:

Rautio Sport
Rip Curl Finland
Forever Kuntoklubi Varisto

...ja muutama muu, jotka eivät halua tulla julkistetuksi, mutta tietävät, että kiitos ja kunnia kuuluu heille tästä!

3. Raceboard Ranking - Kalajoki

Kalajoen Ranking kilpailut ajettiin samaan aikaan jokavuotisten X-Gamesien kanssa. Rautio Sports ja Rautio Surf Center järjesti yhteiskilpailut Raceboard-, Formula- ja Kiteluokille. Kylmä ilma, YO-juhlat (ym. juhlat) ja pitkät ajomatkat karsivat taas kesäkuun toisen viikonlopun kilpailuja. Vain 9 Formulaa, 5 Raceboardia ja 9 Kiteä osallistui kilpailuihin. 

Raceboardin Rookie luokkaan saatiin 4 kilpailijaa, jotka osallistuivat kilpailuun Starboardin Phantom 295 hybridilaudoilla.

Lauantaina päästiin ajamaan 4 lähtöä 6-10 m/s tuulessa. Voitin kaikki neljä lähtöä. Sami Karppinen oli toinen. Tuuli oli Benille vähän liikaa. Hän ajoi kaksi ensimmäistä lähtöä 9,5:lla ja kaksi viimeistä 8,5:llä, vaikkakin myöhästyi päivän kolmannesta lähdöstä. Kilpailuun joutui laittamaan lämpimän puvun, neopreenimyssyn ja – hanskat ja lämpimät. Veden lämpötila oli vain viisi asteista. Käännöksissä ei tuntenut omia sormiaan kunnolla, koska oli niin viileää.

Sunnuntaina tuuli oli heikompaa, 3-5 m/s. Beni voitti kaksi ensimmäistä lähtöä ja minä olin toinen. Kahteen viimeiseen lähtöön tuuli nousi hetkellisesti viiteen metriin sekuntissa. Voitin molemmat lähdöt ja Beni oli toinen. 

Lopputuloksissa minä olin ensimmäinen, Beni toinen, Sami Karppinen kolmas, Tero Toivonen neljäs ja Raceboard luokan uusi tulokas Minna Hakala viides.

Seuraavat kilpailut ovat Vuoden Pisimmän Päivän Regatta EST:n järjestämänä Espoon Kivenlahdessa

RACEBOARD MASTERS WORLDS 2016 - RIGA

Tuli muutaman päivän paussi kirjoitteluihin, kun kilpailupäivät venyivät auringonlaskuun saakka. Nyt ollaan oltu kotona muutama päivä ja palaudutaan kilpailuista. Rankan viikon tuliaisina oli omalta kohdalta yleisen sarjan (yli 35 vuotta) MM-pronssi ja Grand Masterien (45-55-v.) voitto. 

Tässä on virallinen kisaraportti kilpailuista:

Purjelautailun Raceboard luokan mastersien maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Latvian Kisezers järvellä Sailing Club 360 toimesta 31.5.-4.6.2016. Kilpailuun osallistui 58 kilpailijaa 12 eri maasta. Suomesta kilpailuun osallistui 9 kilpailijaa (Aleksandra Blinnikka osallistui RSX:llä Riga Cuppiin).

Viikon aikana ajettiin 15 lähtöä vaihtelevissa olosuhteissa. Ensimmäisten päivien lähdöt kilpailtiin 3 - 5 m/s rajakeleissä. Kilpailuohjeista oltiin poistettu kokonaan viimeinen mahdollinen lähtöaika, joten viimeistä kilpailupäivää lukuunottamatta lähtöjä ajettiin auringonlaskuun saakka. Useimpana päivänä tuuli nousi myöhään iltapäivällä tai illalla. Viimeisenä päivänä tuuli oli parhaimmillaan 10-14 m/s, joka aiheutti monelle laudan hallintaongelmia. Kärkiporukkakin joutui ottamaan "Wash'n'Go" vesilähtöjä kesken vastatuuliosuuksien.

Kilpailuun pääsi osallistumaan kilpailija, joka oli edellisenä vuonna täyttänyt 35 vuotta (naiset 30 vuotta). Muita ikädivisioonia olivat Grand Masters (yli 45 vuotta), Veteran (yli 55 vuotta) ja Super Veteran (yli 65 vuotta). 

Kärkisijoista käytiin tiukkaa kamppailua. 5 eri kilpailijaa saavutti yksittäisen lähtövoiton. Kokonaiskilpailun voittajaksi nousi moninkertainen Raceboard luokan maailmanmestari Slovakian Patrik Pollak SVK-1. Hopeaa sai Argentiinan Fernando Consorte ARG-355. Pronssille pääsi Suomen Juha Blinnikka FIN-6. Juhan erityisosaamisena olivat yli 6 sekunttimetrin tuulet. 

Grand Masters sarjassa Suomi sai kaksoisvoiton Juha Blinnikan viedessä voiton ja Jouni Finerin FIN-67 ottaessa hopeaa.

Veteran sarjassa lappeenrantalainen Kalevi Männistö FIN-50 otti hienosti hopeaa. Männistöllä oli kilpailussa epäonnea useammassa lähdössä. Yhdessä lähdössä häneltä meni purje rikki maston mennessä maston topin läpi. Toisessa lähdössä nostonarun kuminaru hirttäytyi kölinuppiin kiinni. Kolmannessa epäonnisessa lähdössä ranskalainen ajoi lähtötilanteessa Männistön päälle. Neljännessä lähdössä latvialainen kilpakumppani ajoi poijutilanteessa hänen jaloille ja saksalainen fysioterapeutti joutui paikkailemaan Kalen jalkaa. Niin...ja rannalla Bossin evä oli terävämpi kuin Kalen jalka... 

Kalen mielestä poisotettavia huonoimpia lähtöjä (=discardeja) saisi olla enemmän 😉 . Viime vuoden Veteran luokan kulta vaihtui siis tänä vuonna hopeaan. 

Kokonaiskilpailun kymmenen parhaan joukossa oli kolme suomalaista Jouni Finerin ollessa 9. ja Kalevi Männistön 10.. Tero Toivonen oli kokonaiskilpailun 27., ensimmäisen päivän sairastellut ja 4 lähtöä väliin jättänyt Heikki Reijonen FIN-888 oli 32. . Heikilllä jäi myös viimeisen päivän kaksi viimeistä lähtöä ajamatta liian kovan tuulen takia. Feodor Gurvits FIN-413 oli 34. ja hänen aviopuolisonsa Anna Arosilta Gurvits FIN-412 oli 39.. Ensimmäisiin kansainvälisiin purjelautakilpailuun osallistunut Esa Harjula FIN-424 oli 41..

Tero Toivonen

Naisten luokan voitti ylivoimaisesti Latvian Vita Matise LAT-1 ollen hienosti kokonaiskilpailun 7..

RSX Riga Cuppiin osallistui vain 2 naista ja Aleksandralla oli tiukkaa taistelua latvialaisen nuoren naisen kanssa. Aleksandra oli kisassa toinen. Hänelle kävi huonosti viimeisessä lähdössä, kun Aleksandra ajoi täydessä plaanissa luvattoman ja merkitsemättömän kalaverkon naruun lentäen katapulttina purjeen päälle rikkoen samalla latan purjeesta. Nyt vasen käsi on lepositeessä teipattuna ja odottaa lääkärin arviota vammoista. 

Kilpailun Riga Cupissa oli myös Techno luokka, jossa nuoria kilpailijoita oli noin 20. Nuorin kilpailija oli 8-vuotias kolme puolikkaalla purjeella.

Raceboard Masters Worlds 2016 - Riga - 2.kilpailupäivä

I

Kuva Sanna Päivärinta

Tänään odottelimme tuulen nousua klo 16 asti rannassa. Tuulen piti nousta ennusteiden mukaan idästä, mutta loppujen lopuksi se nousikin pohjoisesta. Tuulta oli 3-5 m/s. Hiukan vähemmän kuin eilen.

Ajoimme kolme lähtöä back to back to back. Lähtöjen välissä kävimme pikaisesti hakemassa rannasta lisää juomista, kun juomarepun vedet eivät riittäneet. Omat sijoitukseni olivat 5., 5. ja 6. eli eilistä heikommat. 

Ensimmäisessä lähdössä oli mahdollisuudet paljon parempaan, kun viimeiselle yläpoijulle tulin toisena heti Fernandon jälkeen. Päätin kääntää heti vasemmalle laidalle yläpoijun jälkeen. Pumppasin masto edessä suoraan alaspäin. Oikealla laidalla menevät plaanasivat...tietty! Alapoijulla minun ohitseni oli mennyt 5 kilpailijaa. Viimeisellä lyhyellä sivuvastaisella ohitin kaksi; Saksan Heinerin ja Argentiinan Fernandon ja näin nousin/tipuin viidenneksi. Fernando jäi 7:ksi. Lähdön voitti Portugalin Pedro.

Toisessa lähdössä Fernando otti hyvän startin, pääsi vapaisiin tuuliin ja voitti lähdön. Minun sijoitukseksi tuli 5. . 

Kolmannessa lähdössä oli kärjessä tosi tiukkaa. Ihan lopussa  Slovakian Patrik Pollak ohitti Fernandon ja näinollen tämän päivän kilpailussa oli joka lähdössä eri voittaja. Oma sijoitukseni oli 6. ja kokonaistuloksissa putosin kolmanneksi. 

Seuraavat kaksi päivää pitäisi olla vain 1-3 metriä sekuntissa. Saa nähdä päästäänkö ajamaan...

Raceboard Masters Worlds 2016 - Riga - 1.kilpailupäivä

Ensimmäisenä kilpailupäivänä tuuli idästä 0-6/7 m/s. Olosuhteet olivat niin lämpimät, että pystyi kilpailemaan neopreenishortsit jalassa...oikeastaan niissäkin tuli kuuma. Päivän ohjelmaan kuului 2 kertaa 2 back to back lähtöä (= 4 lähtöä). 

Ensimmäisessä lähdössä sain huonon lähdön veneen päästä. Jäin muiden peittoon ja pakkeihin. Yläpoijulla olin noin 25-30 sijalla. Heti yläpoijulta alaspäin lähdettäessä tuli oikeaa laitaa pitkin kiva puuska, jonka pumppasin alusta loppuun ja ohitin varmaan 15 kilpailijaa. Alapoijulla olin loppujen lopuksi noin 8. . Toisella kryssillä poimin vielä muutamia kilpailijoita ja maalissa olin 3.

Toisessa lähdössä kävi onnenkantamoinen, kun minä ja argentiinalainen Fernando päätettiin jatkaa toista kryssiä vasempaan laitaan vähän pidempään kuin muut. Yläpoijulla Fernando johti ja minä olin toinen. Samat sijoitukset maalissa.

Kolmannessa lähdössä Patrik Pollak voitti ja minä olin toinen.

Neljännessä lähdössä Patrik Pollak voitti myös, Portugalin Pedro oli toinen ja minä kolmas. Lähdössä olikin käynyt niin, että Fernando ja Pedro olivat kolaroineet ja protestikäsittelyjen jälkeen Pedro diskattiin. Näin ollen minä nousin toiseksi. 

Kuvassa minä ja Patrik Pollak.

Johdan ensimmäisen päivän jälkeen sijoituksilla 3 2 2 2. Patrik Pollak on toisena kahden pisteen päässä. 

Keskiviikkona kisat jatkuvat klo 11. Tuulta on luvassa Windgurun mukaan 4-5 m/s samasta suunnasta kuin tänään.

Raceboard Masters MM - Riika

Tiistaina alkaa Raceboard luokan mastersien eli yli 35-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut Latvian Riiassa. Paikkana on Kizezers järvi. Ennakkoilmoittautuneita on 60. Jälki-ilmoittautuneiden määrää ei vielä tiedetä, sillä ilmoittautumisaika jatkuu tiistaina klo 12 asti. Itse kilpailut alkavat klo 13 ensimmäisellä lähdössä. 

Suomesta on ihan hyvän kokoinen porukka osallistumassa kilpailuihin. Nopeasti laskettuna ainakin 9 suomalaista ottaa osaa kisoihin. RB Masters MM yhteydessä ajetaan myös Riga Cup Bic Techno ja RSX laudoilla. 

Paikka on hieno, jossa toimii aktiivinen purjelautailuklubi. Klubilla on 35 säilytyskonttia purjelaudoille. Klubin vieressä on ruokaravintola ja iso terassi, joka on koko ajan täynnä ihmisiä. Tarjoilu on kylläkin hidasta, mutta ruoka on hyvää ja halpaa.

Kilpailupaikkana on pitkulainen järvi. Pohjois- ja etelä tuuli sopii hyvin järvelle. Huomiseksi on ennustettu itätuulta 5-7 m/s. Kahtena päivänä, mitä ollaan tutustuttu olosuhteisiin, voin sanoa, että aikamoisia tuulenkääntymiä ja henkilökohtaisia nostatuksia voi saada järvellä. Voit hetkessä nousta viimeiseltä sijalta ensimmäiseksi ja päinvastoin...joten aika spännande hommaa on. Katsotaan, minkälaisia puuska-arpajaisia huomenna tiistaina on tiedossa.