Monfalcone oli erittäin heikkotuulinen paikka. Etukäteen oli tiedossa muutamilla kilpailijoilla, että tuuli tulee olemaan heikkoa ja kilpailuista tulee pumppukisat. Tuuli nousi aikaisintaan klo 14, useimmiten vasta klo 16 pintaan juuri ja juuri yli minimirajan eli 5 solmun. Toinen huomiota herättävä seikka oli jumalaton määrä heinää vedessä, joka tarttui köliin ja evään.
Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Joka päivä kilpailuissa oli puolen päivän aikoihin ilmainen pasta-ateria, jota sai ottaa niin paljon kuin halusi. Kilpailun pääorganisaattori Ezio oli hauska hyväntuulinen heppu, jolta ei energia loppunut kesken missään vaiheessa. Voisi melkein sanoa, että Ezion energisyys, empaattisuus ja kilpailijoiden huomioiminen joka käänteessä pelasti heikkotuuliset kisat! Hän piti kisaajat vähintään puolen tunnin välein ajan tasalla missä mennään. Eikä hän halunnut lähettää porukoita alle 5 solmun tuuleen. Kerran hän lähetti kilpailualueelle niin, että tuuli tipahti alle 5 solmun, kun juuri saavuimme veneelle. Ezio oli aidosti pahoillaan. Pyyteli anteeksi kilpailijoilta kovaäänisellä. Heh! Monesti hän toimi kumiveneestä käsin kuuluttajana rannalla oleville paikallisille auringon palvojille..."and there come Finnish competitor Juha Blinnikka whose son is also competing in Youth Class..." - tietty Italian kielellä. Eziolla oli kova huoli aina, että kaikki muistavat sign out itsensä ja sign in palatessaan takaisin rantaan. Sign in ja sign out hoidettiin elektronisella lätkällä. Joskus hän muistutti minuutin merkin lähestyessä lähtölinjalla, että "hei te olette yli linjan...menkää alemmas...". Iltaisin häneltä löytyi energiaa tanssittaa naisia yhteisissä illan istujaisissa ja hän oli kyllä taitava tanssija. Yhtenä päivänä hän näytti kilpailijoille, kuinka sujuu old school freestyle Phantom 295:llä. Tosi mainio heppu!
Ezio edessä keskellä:
Masters luokan voitti 36-vuotias puolalainen Pawel Gardasiewicz, joka teki 16 vuoden kilpailutauon jälkeen come backin. Hän oli ennen Atlantan olympialaisia 1996 yksi voittajasuosikki, mutta sairastui vakavasti ennen kisoja ja joutui luovuttamaan edustuspaikkansa toiselle puolalaiselle. Hän yritti paluuta vuoden kuluttua olympialaisista, mutta kroppa ei kestänyt treenaamista eikä kisaamista, joten hän lopetti uran nuorena. Nyt hän palasi kisakuvioihin mukaan voimakkaana ja hyvinvoivana. Juttelin Pawelin kanssa monesti ja hän antoi itsestään tosi miellyttävän kuvan. Pawel ajoi kisoissa Phantom 377:lla ja Aeroliten yhdellä uusimmista kevyen tuulen purjeista. Pawel on 82-84 kiloinen kaveri, joten välineyhdistelmä toimi yllättävän hyvin kevyelläkin kelillä. Vaihdoimme viimeisenä päivänä välineitämme kisan jälkeen. Aeroliten purje tuntui hyvältä ja kevyeltä silloin, kun tuuli sen verran, että sai laudan kryssillä kantilleen, mutta tuulen laskiessa alle tämän, paketti ei tuntunut enää hyvältä. Pawel kehui taas Severnen purjetta.
Pawel keskellä ylhäällä ruutupaitaisena:
Kokonaiskisojen kakkonen oli saksalainen entisaikojen legenda ja monin kertainen maailmanmestari Frank Spöttel, jonka kanssa minulla on ollut vuoden 2008 comebackini jälkeen monia mielenkiintoisia kilpailuja, joista olen aina selvinnyt voittajana. Tällä kertaa Frank oli hiukan parempi 65-67 kiloisena kuin minä. Hän ajoi Phantom 377:lla ja 9,5 Demon Sailillä.
Kokonaiskilpailun kolmas oli Italian kölilautojen kunkku Paco Wirz, jonka kanssa minulla oli kisoissa tosi tiukkaa...tulimme monesti peräkkäin maaliin. Minulle jäi vaan sellainen tunne, ettei Paco ajanut "täysillä" kisoissa...sen osoitti viimeiset lenssit ja slöörit, joissa purje ei heilunut siihen tahtiin kuin olisi pitänyt. Paco ajoi Phantom 377:lla ja Aerolitellä.
Paco Wirz ITA-1:
Neljäntenä oli samoilla pisteillä minun kanssa tsekkien "nuori" masters sarjan kaveri Radim Kademsky, joka on viimeisen vuoden aikana kehittynyt kovasti, mutta pientä epävarmuutta oli kuitenkin havaittavissa tiukan paikan tullen. Hän voitti minut paremman discardin avulla (huonoin tiputettu lähtö). Toisaalta minua ei harmittanut ollenkaan olinko lopputuloksissa 4. vai 5., eniten olin tyytyväinen siitä, että pääsin viimeisen päivän viimeisen lähdön avulla nousemaan tukalasta tilanteesta Grand Mastersien pronssille slovakialaisen kilpailijan ohi. Luotto itseeni tälläisissä tiukoissa selkäseinäävastaan tilanteissa on kova! Edelliset onnistumiset ruokkivat itseluottamusta.
Lähdin kilpailuihin mukaan aika nollatreenillä henkilökohtaisten kiireiden takia. Ainoastaan yhdet Suomen kilpailut uudella purjeella oli alla ennen Italian kilpailuja. Tottakai Hyeresin RSX World Cup oli huhtikuussa takana, mutta se ei paljoa hyödyttänyt; ainoastaan fyysinen kunto parani Ranskan kisoissa, ei Reiskalaudan käsittelytaito. RSX on niiiiiin oma maailma....edelleenkin en voi muuta kuin ihmetellä minkälainen lauta on valittu olympialaisiin. Arvostan suuresti kavereita, jotka saavat sellaisesta laudasta irti sen mitä siitä vaan voi saada. Lauta sopii joko aloittelijoille tai surffaajille, jotka ihan oikeasti tähtäävät olympialaisiin; ei siitä väliltä kenellekään. Tämä on minun mielipide. Sori vaan...
Daniel... Kaikki nuorten luokan kilpailijat kilpailivat Starboardin uudella Phantom 295 L:llä. Starboard ja Italian maahantuoja olivat päättäneet tarjota ilmaiseksi käyttöön kaikille nuorille välineet. Daniel oli ollut suunnittelemassa ja testaamassa viime talvena Remi Vilan ohjauksessa kyseistä lautaa. Monet demoversiot käytiin läpi, kunnes Remi päätyi kyseiseen malliin. Daniel tuli hopealle kisoissa. Italialainen nuori kaveri voitti kaikki lähdöt ja Danielille tuli kakkosia ja kolmosia kisassa. Tämä oli hänen viimeinen nuorten luokan MM-kilpailu. Ensi vuonna kilpaillaan pelkästään yleisessä luokassa. Se on sitten Benjaminin (14-v.) vuoro nousta Danin jalanjälkiä nuorten luokassa.
Yksi seikkailu on taas takana...
Tässä tälläisiä ajatuksia tällä kertaa...
