lauantai 13. marraskuuta 2010

Phuket Rain



Pikavisiitti Phuketissa alkaa olemaan lopuillaan. Taalla on satanut joka paiva miltein taukoamatta. Se on mahdollistanut > pakottanut tekemaan sisalla tapahtuvia aktiviteetteja. Olen kaynyt hotellin salilla joka paiva vetaen hyvat treenit, jonka paalle uima-allasrapikoinnit. Olen kaynyt monissa eri hieronnoissa ja todennut, etta venyttelyja pitaisi ehdottomasti lisata. Olkapaat ovat erityisesti olleet tosi tukossa. Ei sita ole itse huomannut, mutta hierojat ovat voivotelleet puolestani niita..

Meren rannalla kavin vain kerran. Plakaa niinkuin aina Phuketissa.

Nyt himaan...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Trapetsikeskusteluja

SPLL Chatissä on käynyt "kuumana" keskustelu, mikä trapetsi on hyvä kenellekin. Ollaan verrattu istuma- ja lantiotrapetseja. Tänään PeteFin8 havainnollisti kuvien kera myös mahdollisuutta käyttää molempia trapetseja yhtä aikaa.

Minä olen varmaan käynyt läpi kaikki mahdolliset trapetsit vuosien saatossa ja tässä muutamia kuvia 1980-luvun alkupuolelta asti - ai niin, taidan olla ainuita surffaajia, jotka käyttävät koukkua toisinpäin.

"Mistralin kurkkutrapetsi":

Vähän matalemmalla oleva 1980-alun trapetsi:

...ja tässä istumatrapetsini tällä hetkellä ja 12,5 m2 Formulapurjeen (kuvassa purje rikattu löysäksi Raceboard käyttöön) ylipitkät trapetsinarut (puomissa sivuun vedetty / verrattavissa myös 32' trapetsinarut, joita käytän formula-ajossa), joilla saan siirrettyä helposti painoani pois laudan päältä (Kuva Ilkka Hurme):

maanantai 8. marraskuuta 2010

Talviharjoitustreenit jatkuvat

...täydellä sykkeellä.

Daniel on vetänyt Märskyssä parhaimmillaan 4-5 tunnin treenejä päivässä (koulupäivän aikana!!!). Kevätkaudella lukujärjestyksessä on myös psyykkisen valmennuksen kurssi, joka mielestäni on tosi hyvä lisä. Daniel oli alkuunsa sitä mieltä, ettei hän sellaista hömpötystä tarvitse, kun minäkin osaan opettaa häntä psyykkaamisessa ;-)...mitä lie tarkoittanut =)??? Selvitettyäni kurssin merkityksen poika suostui ottamaan vähän erilaista valmennusta vastaan.

Itse olen käynyt salilla 3-4 kertaa viikossa, pääasiassa yhteistyökumppanimme Foreverin kuntoklubilla Varistossa. Huomenna lähden loppuviikoksi lämpimämpiin maihin treenaamaan...tarkoitus on päivä aloittaa punttisalilla, jonka päälle uinti ja kunnon aamupala. Sen jälkeen skootterilla tutkiskelemaan tuttuja Phuketin rantoja ja paikkoja =). Vesille ei ole tarkoitus mennä.

Perheemme on päässyt aika hyvin yli pikku Lucky koiramme menetyksestä. Kuuntelin hyvän ystäväni neuvoja, joka on työnsä puolesta ollut paljon tekemisissä koirien kanssa. Hän sanoi, että "Juha! Paras apu koiran menetykseen on ottaa uusi koira tilalle! Se ei vie niitä hyviä muistoja pois, mutta auttaa unohtamaan surun ja menetyksen!" Näin me teimme jo samalla viikolla Luckyn onnettomuuden jälkeen. Meille tuotiin näytille Luckyn sisar Eve ja veli Edi.

Otimme kahden viikon koetusajalle Eve-siskon, joka onkin ollut laumansa (pentueen) johtaja. Vertasimme ensimmäisen viikon miltein joka asiassa Luckyyn. Eve otti meidät hyvin vastaan uusina isäntinä ja asettui taloksi. Ensimmäisen viikon jälkeen tuntui kuitenkin siltä, ettemme ottaisi Eveä, mutta toinen viikko jo muutti hänen käyttäytymistään todella paljon ja samalla meidän mielipiteitä. Even ei tarvinnut enää näytellä lauman johtajaa vaan siitä tuli iloinen seurakoira, joka sulatti meidän kaikkien sydämet lempeällä ja huomioon ottavalla käyttäytymisellä.

Sunnuntaina sitten päätimme, että Eve jää meidän kotiimme. Kävimme Lohjalla koiranpentunäyttelyssä ja Eve pokkasi lyhytkarvaisten narttu collien voiton kunniapalkinnoin.

Aleksandra ja Eve:

Loppukilpailussa vastakkain olivat paras narttu ja paras uros, joka oli Even veli Edi. Edi kruunattiin voittajaksi. Kilpailun jälkeen otimme kuvia maastossa Mahoney's Kennelin sisaruksista kangasmetsässä:
Kuva Anne Taarmaa

Eve seisoo (Kuva Kati Ketonen):

Syy miksi kirjoitan surffiblogissa koirista ja välillä myös kirjoista, joita luen, johtuu siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämän eri osa-alueet pitää olla kunnossa, jotta sinusta voi tulla voittaja. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta omasta ja läheisten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Tulette jatkossakin kuulemaan asioista blogissani, jotka vaikuttavat myös meidän harjoittelufiiliksiin.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kap Verde



Tein tällä viikolla "pikavisiitin" Kap Verdelle. Minulla oli aikaa yhden päivän verran olla vesillä.

Olen aikaisemmin lentänyt Kap Verden yli matkalla Jenkkeihin ja Karibialle ja näkymä lentokoneesta oli tuolloin erikoinen; näytti siltä kuin alla olisi useita hiekkasaaria. Se näkymä ei kyllä paljoakaan muuttunut päästyäni tiistaina Kap Verden Sal saarelle. Vaaleaa hiekkaa ja kiveä joka puolella. Karua, mutta aika kiehtovan näköistä maisemaa oli kaikkialla. Lentokentältä puolen tunnin päässä sijaitsevan Riu-hotellikompleksin väliin ei jäänyt paikallisten asumuksia ollenkaan. Pelkästään tyhjää joka puolella. Rakenteilla olevia matalia hotellikomplekseja näkyi muutama. Meidän hotelli oli kuin suuri hiekkalinna, jota ympäröi muurit. Sisäpihalta löytyi kaikkea mitä lomalla tarvitsee. Useita ravintoloita, jotka toimivat All Inclusive -periaatteella...mistään syömisestä tai juomisesta ei tarvinnut maksaa mitään ja ystävällinen palvelu pelasi. Henkilökunta puhui hyvää englannin kieltä. Lapsiperheitä oli paljon, skandinaaveja, saksalaisia ja englantilaisia enimmäkseen. Kertaakaan en kuullut venäjän tms.kieltä puhuttavan. Uima-altaalla, hiekkarannalla ja ravintoloissa oli koko ajan henkilökunnan vetämiä aktiveetteja, joihin hotellin asukit osallistuivat kiitettävästi.



Tiistai iltana ehdin tutustumaan hotellimme yhteydessä toimivaan purjelautavuokraamoon. Vuokraamosta löytyi pääasiassa Fanaticin ja Northin välineitä, kuten myös jonkin verran Mistraleita. Vuokraamo oli auki aamu9stä ilta5een.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen suoraan vuokraamolle ja kamat alle. Päivävuokra 60 euroa + 20 euron vakuutus välineille. Tähän hintaan sain välineiden kantajan, joka kertoi minulle, milloin sain mennä ulos ja milloin tulla sisään. Vakuutus ei kata ranta-aallokossa tapahtuneita välineiden rikkoontumisia, JOS en ole toiminut ohjeiden mukaisesti. Tuuli tuli osittain oikealta maalta päin, joten ajaminen oli pääasiassa tiukkaa vastaista ylös ja sitten alaspäin laskettelua speedillä rannan läheisyyteen ja jiippi ja uudestaan ulos. Välineiksi valitsin Fanatic Hawk 120 ja 8,1 m2 North camberitön purje, evä 42 cm Mistralin "pallopää". Pääasiassa miltein koko ajan plaanasin ja jossain vaiheessa purje tuntui juuri ja juuri hallittavalta. En ole vuosiin ajanut camberittömällä purjeella ja huomasin, kuinka kädet väsyivät eri tavalla alkuun ennen kuin löysin vähän erilaisen ajoasennon kuin camberillisellä purjeella ajettaessa. Vetopistehän vaelteli ajettaessa. Parhaimpia vauhteja saadessani pallopää evä spinnasi aika helposti. Pystyin ajamaan neopreenishortseilla ja lycrapaita päällä. Vesi oli lämmintä. Olin vesillä kaiken kaikkiaan noin 5 tuntia. Aaltoja ei ollut oikeastaan ollenkaan; ainoastaan ulkoa tuleva perusmaininki, joka nousi hiukan rantaa lähestyttäessä. Vuokraamoa pitävä brittinainen sanoi, että vähän matkan päässä samalla rannalla pidetään PWA:n kisat helmikuussa (?!muistaakseni). Ajettuani hiukan ylemmäksi rantaa pitkin en kylläkään sielläkään havainnut mitään isompia aaltoja ja tämä tuulen suunta piti olla britin kertoman mukaan aika vakio. Toisella puolella saarta, johon tuuli pääsi suoraan mereltä sisään oli bussin ikkunasta katsottuna enemmän aaltoa. Saarella pitäisi olla vuokraamoja useassa paikassa, kuten esim.Josh Angulon pitämä vuokraamo.

Päivän surffailun jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikkakin välineet olivatkin hitaampia kuin omat kotivehkeet. Paikka on kylläkin sellainen, johon haluaisin tulla pidemmäksikin aikaa. Vuokra-auto alle ja saarta kiertämään. Omat välineet...? Ehkä joo...Viikon vuokra oli muistaakseni jotain 220 euroa. Saarella ei ole muuten mitään ostettavaa...

Torstaina aikaisin aamupalalla ja altaalle aurinkoa ottamaan. Paikat tuntuivat jäykiltä, vasempaan kämmeneen syntyi pieni rakkula, joka ei rikkoontunut. Jalkapöydät hankautuivat puhki paljailla jaloilla ajaessani (lenkit hankasivat). Osallistuin allasjumppaan, joka oli kyllä aika tehokas ja poisti edellisen päivän jäykkyyksiä. Ohjaaja pyysi minua jossain vaiheessa altaan reunalle hänen kanssaan; en tiennyt, mitä hän oikein aikoi...menimme seisomaan altaan reunalle selkä veteen päin ja "limbosimme" yläkroppaa pitkälle veden suuntaan ja sitten voltti takaperin altaaseen...vettä oli noin rintoihin saakka...onneksi meni aika hyvin läpi, enkä pamauttanut päätä pohjaan.


Lento Suomeen suoraan kesti 7 ja puoli tuntia. Kap Verdelle taas mentiin Kööpenhaminan kautta, jossa otettiin tanskalaiset matkustajat kyytiin (puolitoista tuntia lento Tanskaan, puolitoista tuntia pysähdys, 6 tuntia 20 min lento saarelle).

Kap Verde oli tutustumisen arvoinen paikka, jossa voisi ihan hyvin treenata myös Raceboardilla...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Perjantain treenit

Tällä viikolla treenit ovat jääneet vähäiseksi - ainoastaan maanantaina ja tänään perjantaina olen käynyt salilla. Maanantaina fillarointia ja tänään normipunttistreeni. Ajatukset ovat olleet aivan täysin muualla koiramme kuoleman jälkeen...perheemme on tehnyt tämän viikon surutyötä.

Daniel on saanut koulussa hyvää treeniä ja valmennusta...valitteli juuri tänään jalkojaan viimeisten treenien jälkeen.

perjantai 22. lokakuuta 2010

R.I.P. Lucky



"Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, valtavan, sisintämme kalvavan. On poissa katse tummien silmien, ja haukku - sitä kuule en. Vaan jokainen kaunis muisto, hetki täynnä elämää, kun näitä muistelen - en koskaan yksin jää..."

Rakas Lucky koiramme menehtyi tapaturmaisesti tiistaina 19.10.2010 vain 4 ja puolen kuukauden ikäisenä. Kylpyhuoneen suihkuletku päätyi pikku neitimme kohtaloksi...

maanantai 18. lokakuuta 2010

Tunnin pyöräilyt ja punttistreeni

Duunin jälkeen menin Variston Forever kuntoklubille. Tänään vuorossa oli tunnin procycling. Ohjaaja otti pyöräilijöistä kaiken irti. Tunnin aikana otettiin kolme pitkää nostatusta aivan maksimeille. Minulla ei ollut sykemittaria, mutta seurasin muiden pyöräilijöiden sykkeitä seinältä...180 sykettä meni rikki moneen kertaan. En pystyisi missään tapauksessa ottamaan itsestäni irti edes puoliakaan ilman ammattimaisen ohjaajan piiskausta.

Fillaroinnin jälkeen vedin vielä käsivarsitreenit. Hyvä fiilis!!!