maanantai 8. marraskuuta 2010

Talviharjoitustreenit jatkuvat

...täydellä sykkeellä.

Daniel on vetänyt Märskyssä parhaimmillaan 4-5 tunnin treenejä päivässä (koulupäivän aikana!!!). Kevätkaudella lukujärjestyksessä on myös psyykkisen valmennuksen kurssi, joka mielestäni on tosi hyvä lisä. Daniel oli alkuunsa sitä mieltä, ettei hän sellaista hömpötystä tarvitse, kun minäkin osaan opettaa häntä psyykkaamisessa ;-)...mitä lie tarkoittanut =)??? Selvitettyäni kurssin merkityksen poika suostui ottamaan vähän erilaista valmennusta vastaan.

Itse olen käynyt salilla 3-4 kertaa viikossa, pääasiassa yhteistyökumppanimme Foreverin kuntoklubilla Varistossa. Huomenna lähden loppuviikoksi lämpimämpiin maihin treenaamaan...tarkoitus on päivä aloittaa punttisalilla, jonka päälle uinti ja kunnon aamupala. Sen jälkeen skootterilla tutkiskelemaan tuttuja Phuketin rantoja ja paikkoja =). Vesille ei ole tarkoitus mennä.

Perheemme on päässyt aika hyvin yli pikku Lucky koiramme menetyksestä. Kuuntelin hyvän ystäväni neuvoja, joka on työnsä puolesta ollut paljon tekemisissä koirien kanssa. Hän sanoi, että "Juha! Paras apu koiran menetykseen on ottaa uusi koira tilalle! Se ei vie niitä hyviä muistoja pois, mutta auttaa unohtamaan surun ja menetyksen!" Näin me teimme jo samalla viikolla Luckyn onnettomuuden jälkeen. Meille tuotiin näytille Luckyn sisar Eve ja veli Edi.

Otimme kahden viikon koetusajalle Eve-siskon, joka onkin ollut laumansa (pentueen) johtaja. Vertasimme ensimmäisen viikon miltein joka asiassa Luckyyn. Eve otti meidät hyvin vastaan uusina isäntinä ja asettui taloksi. Ensimmäisen viikon jälkeen tuntui kuitenkin siltä, ettemme ottaisi Eveä, mutta toinen viikko jo muutti hänen käyttäytymistään todella paljon ja samalla meidän mielipiteitä. Even ei tarvinnut enää näytellä lauman johtajaa vaan siitä tuli iloinen seurakoira, joka sulatti meidän kaikkien sydämet lempeällä ja huomioon ottavalla käyttäytymisellä.

Sunnuntaina sitten päätimme, että Eve jää meidän kotiimme. Kävimme Lohjalla koiranpentunäyttelyssä ja Eve pokkasi lyhytkarvaisten narttu collien voiton kunniapalkinnoin.

Aleksandra ja Eve:

Loppukilpailussa vastakkain olivat paras narttu ja paras uros, joka oli Even veli Edi. Edi kruunattiin voittajaksi. Kilpailun jälkeen otimme kuvia maastossa Mahoney's Kennelin sisaruksista kangasmetsässä:
Kuva Anne Taarmaa

Eve seisoo (Kuva Kati Ketonen):

Syy miksi kirjoitan surffiblogissa koirista ja välillä myös kirjoista, joita luen, johtuu siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämän eri osa-alueet pitää olla kunnossa, jotta sinusta voi tulla voittaja. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta omasta ja läheisten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Tulette jatkossakin kuulemaan asioista blogissani, jotka vaikuttavat myös meidän harjoittelufiiliksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti