PENTALAN LENKKI - RAPORTTI

Eletään jo keskiviikkoa - kisat olivat viime lauantaina.

Ennusteet kertoivat aamupäiväksi hyvää tuulta, mutta puolen päivän jälkeen tuulen pitäisi lopahtaa. Sellaista lopahtamista en olekaan nähnyt moniin vuosiin kesken kisan. Vielä, kun kyseessä oli matkapurjehduskisa, ei voitu ajatellakaan kisan poikkiampumista, sillä kisaajia oli pitkin reittiä.

Startti. Kuva EST.

Matkaan lähti 27 kilpailijaa. Välinerepertuaari oli vanhoista Mistral laudoista nykyaikaisiin Formuloihin ja kaikkea siltä väliltä. Formuloilla ei vaan ollut mitään mahdollisuuksia taistelussa Pentalan Lenkin voitosta. Purjekokokaan ei ratkaissut yhtään mitään. Ainoastaan 0,0 m/s tuulessa voittotaisteluun pääsi mukaan armottomalla tuulen…eikun...ilmanvirtauksien lukemisella ja oikealla reittivalinnalla sekä laudan hallinnalla. Surffaamisesta ei ollut kysymys pelissä muuta kuin lähdettäessä lähtöalueelta. Ensimmäisen kapeikon jälkeen alkoi tuskien taival, jollaista en muista toista urani aikana (ehkä ainoastaan Mistral MM -kilpailuissa 1982 Maratonissa, joka kesti yli kuusi tuntia, jolloin kevyessä tuulessa ajoimme Bahia Felizin edustalta isossa kaatuvassa aallokossa alle 3 m/s tuulessa Pozon edustalle ja sitten Majakalle ja takaisin Bahiaan - ainut paikka, jossa tuuli oli rannan läheisyydessä, mutta siellä myös aallokko kaatui rantaan - lauta veressä paljain jaloin ajaen haiden kierrellessä lautailijoita).

Dani plaanaa vielä formulalla. Kuva EST.

Kipparikokouksessa kilpailijapäällikkö sanoi leikkisästi, että punaiselle kallioluodolle (joka oli puolessa välissä matkaa) ensimmäisten kilpailijoiden saavuttua, he lähtevät keräämään ruumiita matkan varrelta. Olin kisassa mukana shortie puku päällä (ylös asti vetskari kiinni), jonka päällä oli puolentoista litran juomareppu täynnä urheilujuomaa ja vettä ja tämän päällä lycra. Olin ottanut varmuuden vuoksi hikinauhan päähän, koska en halunnut hien joutuvan silmiin…jos sellaista sattuisin nyt tulemaan… Ja sitähän tuli monia litroja.

Alkuun olin kärkikahinoissa mukana ihan ajamalla ennen tuulen loppumista. Tero, Tomas, Seppo, Hessu ja Theo ajoivat samoissa, kunnes jossain vaiheessa isoilla välineillä mahtaileva Tero ja Sundellin nuorimmainen ottivat hajurakoa muihin. Pidin Sepon takanani yhteen kapeikkoon saakka. Jouduimme ajamaan kivikkoisen matalikon ylitse. Seppo huusi perässäni, että varo kiviä…niitähän alkoikin näkymään. Kryssiä ajettaessa ei auttanut muuta kuin kallistaa lautaa kantilleen tuulen puolelle. Alue oli heiniä täynnä. Matalikon ohitettua huomasin Sepon menevän kryssiä aivan eri kulmaa ja yläpuolellani…hä!!! Jotakin oli tapahtunut…kunnes huomasin kölin painuneen sisään puoleen väliin. Ei ihme, ettei noussut. Tämän jälkeen en saanut Seppoa enää kiinni. Hän ajoi aivan täysin eri ilmavirtauksissa kuin minä.

Viimeinen hetki, jolloin Seppo oli vielä takanani. Kuva EST.


Kallioluodolle koko matka oli kryssiä. Näin edessäni tilanteiden vaihtuvan seuraavasti: Tomas pyöri purjeensa kanssa kuin naiset hulluilla päivillä alennuskorin edessä. Mitään ei tuntunut jäävän käteen…hyvä hyvä minulle… Seppo yritti ihan selvästi löytää ylempää nostavia ilmavirtauksia siinä hyvin onnistuen…Terolla alkoi ison purjeen hyöty kääntymään pelkäksi haitaksi…Hessu ajautui alemmas ja alemmas kurssissaan. Minä taas pumppasin niin paljon kuin vaan oli mahdollista, mutta lauta nousi vähän väliä liian ylös, jonka takia jouduin heittämään vendaa halssille, jossa ei tuullut edes sitäkään mitä paapuurilla.

Kevyen tuulen ajoa.Kuva EST.

Kukas se sieltä kurkistaa. Kuva EST.

Kallioluodon kierto. Kuva EST.

Tero ja Seppo käänsivät luodolla myötätuuliosuudelle ensimmäisenä paljon ennen Tomasia ja minua. Hessu oli jo jäänyt kauas taakse. Seppo osasi ottaa vanhat mainingit päästen liikkeelle jättäen Teron seisomaan paikalleen. Minä ja Tomas otettiin Tero kiinni.

Matkalla veneelle. Kuva EST.

Myötätuulessa ei päästy liikkeelle edes sitäkään, mitä kryssillä. En saanut vetskaria auki puvusta ajon aikana, joten ajoin veneelle ja riisuin yläosan paljaaksi, heitin lycran veneeseen ja jätin juomarepun selkään. Olin hiestä aivan niin märkä että… Kaksi tuntia 15 minuuttia oli mennyt tässä vaiheessa.

Puku pois päältä ja täysi pumppaus päälle. Kuva EST.

Huomasin, kun Tomas alkoi etenemään laudan keulassa seisten selkä menosuuntaan päin heiluttaen purjetta mastosta kiinni pitäen. Tein itse samoin, en vaan tykännyt ajaa selkä edellä. Tomaskin ui moneen kertaan. Terolla näytti olevan pitkä hihaton puku päällä, kehoitin häntä riisuuntumaan, jonka hän myös tekikin…taisi käydä uimassakin ihan vapaaehtoisesti. Tero jäi sinne uiskentelemaan, kun minä ja Tomas jatkettiin hetkuttelua. Pidemmällä näkyi virettä kapeikossa. Onneksi löytyi hiukan tuulta, joka antoi mahdollisuuden normaalille pumppaamiselle. Tomas ajoi edelläni. Hän ajoi minun onnekseni samalle matalikolle, jonne ajoin viime vuonna Pappa Sundellin kiinniottaessa minua. Tomas joutui taiteilemaan laudan kanssa pois matalikolta ja minä otin häntä kiinni. Seppoa emme olleet nähneet pitkiin aikoihin. Viimeiselle selälle tullessa otin viimeiset pisarat juomarepustani ja pumppasin niin paljon kuin vain oli mahdollista. Tomas ei vastannut pumppauksiini. Hän seisoi voimattomana. Ajoin hänen ohitse helposti peläten kuitenkin jotain loppuriuhtaisua ennen maalilinjaa. Sitä ei kuitenkaan tullut.

Tulin maaliin toisena ajalla 3 tuntia 40 minuuttia. Sairas aika! Seppo oli tullut maaliin 20 minuuttia ennen. Uskomaton suoritus Sepolta.

Palkintojen jako. Kuva EST.

Kisan keskeytti 15 ja maaliin tuli 12. Viimeisenä maaliin saapui Veka, joka oli muuttunut aivan täysin zombiksi. Pitkä puku päällä, pelastusliivit tiukasti kiinni ja vesireppu oli lentänyt mereen, kun sieltä ei tullut juomista ollenkaan. Kaikkien läpiajaneiden kisaajien ääni oli käheä ja askellus oli horjuvaa. Minulle iski kylmyys rannalla vaikka aurinko paistoi - johtui varmaan nestehukasta. Puolessa välissä matkaa minulla kramppasi molemmat käsivarret, joten taiteilua oli pumpata käden suorana, kunnes sain kädet taas koukkuun ilman väkinäisiä kramppaamisia.

Dani lähti leikkiin mukaan Formulalla ja (plaanasikin peräti ennen lähtöä) 9,5 m2 FODin purjeella. Hän oli Larkialan veljesten kanssa ajanut ensimmäisen kapeikon toiselle puolelle ja siellä jonkin matkaa huomaten tuulettomuuden ja mahdottomuuden. Pojat olivat ”sightseeingillä” niin kuin Dani sanoi. He kääntyivät ympäri ja tulivat takaisin rantaan. Hyvä näin!!!

Pentalan Lenkki oli viimeinen Raceboard ranking osakilpailu ja Sepon voitto ratkaisi ranking sarjan voiton hänelle. Ensi vuonna Pentalan Lenkki on avoin kilpailu ilman ranking arvoa, joten isoja purjeita tullaan varmaan näkemään enemmänkin ja ehkä myös 1980-luvun pyöreäpohjaisia lautoja. Hyvä näin. Nyt kaikilla on mahdollisuus voittoon, eikä tarvitse taistella ranking sääntöjä noudattaen liian pienillä purjeilla.

Onnittelut Sepolle Pentalan Lenkin voitosta ja kuten myös kaikille itsensä voittaneille, jotka kiersivät radan läpi! SE EI OLLUT HELPPOA - TIEDÄN SEN!!!



Kauden ranking kisoja kun miettii, itselläni on harmitusfiilis siitä, etten päässyt osallistumaan kuin 5:een kisaan 7:stä. Ensimmäisten kisojen aikana olin Kalajoella Tiimitapahtumassa ja Slalomkisoissa, joissa ei tuullut tarpeeksi (Lappeenrannan ranking). 2. Raceboard rankingissä olin vasta 3. Tomasin ja Kalen oltua ennen minua todella heikkotuulisessa kisassa. 3. Raceboard rankingien (=Puruvesi) aikaan olin Raceboard MM:ssä Saksassa (eli tästä tulee 2. pudotettava kisa Lappeenrannan lisäksi). 4. Raceboard ranking oli Hiidenvedellä, jonka voitin. 5. Raceboard ranking oli SM-kisat Haminassa, jotka voitin. 6. Raceboard ranking oli Hangossa, joissa tulin toiseksi Sepon jälkeen. Ja nyt Pentalan Lenkki oli 7., jossa tulin toiseksi Sepon jälkeen.

Jos miettiin minun ja Sepon yhteistä kilpailua, voitin hänet Haminassa, Hiidenvedellä, SM:ssä Haminassa ja Seppo voitti minut kahdessa viimeisessä kilpailuissa. Lappeenrannan kisasta Seppo sai niin paljon pisteitä, joka ratkaisi kauden ranking lopputuloksen hänen edukseen minun ollessa Kalajoella. Ensi vuonna tämä ei tule toistumaan!!! Pidän siitä huolta!!!