5. ja viimeinen kilpailupäivä
Ennusteet olivat näyttäneet jo useamman päivän ajan, että maaltapäin puhaltava Levante tuuli iskee paikalle lauantaina. Kilpailupaikalle tultuamme meri oli ihan tyyni purjehduskeskuksen kohdalta, mutta tuulimyllyt pyörivät kovaa vauhtia vähän matkan päässä vuorilla. Kipparikokouksen jälkeen Levante oli saapunut Puerto Sherryn lahdellekin. Järjestäjät kertoivat, että tuuli oli jo 19 solmua kilpailualueella.
Yhden purjeen taktiikalla, kun mennään, ei tarvinnut miettiä, mitä laittaa vesille. Monet vaihtoivat kovan tuulen ysipuolikkaat tai kasivitoset alle. Kilpailupaikalle päästyäni keli oli ainakin minulle vielä ihan siedettävä. Tuuli oli lämmin ja kymmenen sekunttimetrin luokkaa ja suoraan maalta ulkomerelle päin. Purje ylhäältä ja alhaalta ihan kireeksi. No problem. Välillä tuntui tulevan vähän kovempaakin puuskaa. Ale, Dani ja Beni saapuivat paikalle. Alella oli RSX:n 8,5. Beni alkoi uittamaan purjetta ennen lähtöä. Tiesin, mitä tuleman pitää, kun keli alkoi koventua. Tuulen suunta vain pelotti hänen puolesta. Iso Atlantin Valtameri oli avoimena...hitto, jos järjestäjät eivät ehdi kontrolloimaan hänen tilannettaan, jos lauta ja mies alkaa ajautua ulkomerelle, eikä Beni pääse takaisin rantaan. Minun kilpaileminen ei ole pelkästään omaan suoritukseen keskittymistä vaan siinä on paljon paljon muutakin, kun ottaa huomioon, että kolme omaa lasta on samaan aikaan radalla. Teemu Ollila sanoi minulle: "Olis Juha paikka kirjoittaa kirja purjelautavalmennus, perhedynamiikka, tiimityöskentely, motivaatio, geenit jne. urheilutyyppinen kirja. Se olisi hyvä idea.
Ensimmäinen lähtö. Sain oikeastaan ihan ok lähdön. Ajamisen kanssa ei ollut ongelmia. Alaspäin ajo oli nannaa, kun aika pienessä aallossa ja välillä ihan flätissä sai ajaa. Jiipit meni nätisti plaanissa. Kryssillä välillä joutui ottamaan leveämpää ajoasentoa...takajalka etummaisessa slöörilenkissä. Maalissa kuudes ja Dani 12. . Dani huusi lähdön jälkeen, että alkaa olla Severne 9,5:n toimintakyky äärirajoilla. Dani painaa kymmenen kiloa vähemmän kuin minä, joten ei ihme. Minullakin oli täysi juomareppu selässä lisäpainona koko ajan. Benistä ei näköhavaintoa. Ajoin ylemmäs katsomaan näkyykö poikaa. Ei näkynyt ylhäällä eikä alhaalla. Onneksi olimme lähellä purjehduskeskusta. Olimme siis ajaneet parin aallonmurtajan välistä kisa-alueelle, joka oli miltein samalla tasolla kuin lähtöpaikkamme, mutta viereisellä lahdella. Ajoin lähtö-/ maaliveneelle ja kysyin FIN-4:stä näköhavaintoja. Sain vahvistuksen, että Beni oli turvallisesti rannassa. Ennen lähtöään hän oli ilmoittanut lähtöveneelle, että hän palaa rannalle ja rannalla oli ilmoittanut vielä kilpailukansliassa olevansa turvallisesti perillä. Hyvä poika!
Aleksandra ajoi ensimmäisessä lähdössä kolmanneksi. Naisten lähdön voitti Pi Lamadrid.
Toiseen lähtöön tuuli nousi reilusti. Köliä oli pakko laittaa kryssillä sisään ja yrittää saada lautaa väkisin kantilleen. Katsoin, kun lähtöä johtanut Nicolaus ajoi kryssiä köli kokonaan sisällä ja masto takana. Kulma oli loiva, mutta vauhti oli kova ja ajo vaivattomman näköistä. Sivutuuliosuuksilla lauta meinasi lähteä taivaisiin. Persettä joutui painamaan alaspäin ja etummaista kättä eteenpäin. Takaliikkien trimmisettivarat eivät riittäneet ihan viimeiselle sivuvastaiselle asti, joten viimeisellä lenssillä joutui tekemään yhden ylimääräisen halssin ja jiipin, jotta sai naruvaraa paaran puolelle. Maalissa olin 8. . Dania en enää nähnyt. Hän oli varmaan luovuttanut ja lähtenyt rantaan. Ei voi mitään...
Ale taisteli itsensä lähdöstä läpi ja tuli maaliin neljäntenä. Samalla nousi AP+A -lippu naisille, joka tarkoitti sitä, että naisten kilpailu oli ajettu. 14 lähtöä ja melko varmasti Euroopanmestaruus Alelle ellei mitään ylimääräistä härdelliä ollut sattunut radalla.
Viimeisen lähdön 5 minuutin kohdalla tuuli nousi varmaan 13-15 m/s. Purje ei enää toiminut. Tuuli pakkasi väkisin väärältä puolelta purjetta ja lauta kääntyi vastatuuleen. Lähdön hetkellä olin vedessä purjeen alla. Muut starttasivat, minä vain uin ja taistelin välineiden kanssa. Ei onnistunut millään. Kokeilin köliä kokonaan sisällä ja mastoa taakse. Alkuun lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten tuuli haukkasi pitkään keulaan kiinni ja veteen purjeen alle. Ei saakeli...eihän tämä ole mahdollista! Muut menivät jo kaukana. Ainoastaan yksi ranskalainen taisteli lähellä. Istuskelin hetken laudalla. Mietin tuloksia, yritin laskea edelläni menevia purjeita ja mietin, mikä oli huonoin lähtöni. Lähdin ajamaan kaikesta huolimatta leveässä ajoasennossa köli puoliksi sisällä ylöspäin. Pääsin yläpoijulta kakkospoijulle samaan aikaan, kun lähdön kärki tuli toista kertaa outerlooppin yläpoijulle. Tykitin parin kaverin ohi. Ihmettelivät varmaan, mistä tulin. Alaspäin ajossa ei mitään ongelmaa, kun purjeen päästi ihan löysälle. Ajoin kovempaa kuin samaan aikaan yläpoijulla olleet, mutta se kun ei auttanut. Minulla oli vielä yksi kierros jäljellä...perkele! Toinen kierros meni helpommin. Olin ohittanut ranskalaisen ekalla kierroksella ja toinen RSX purje läheni. Matka loppui kesken ja tulin maaliin 21.sijalle. Huonoin lähtöni ja discardi. Rantaan ja pakollisten muodollisuuksien hoitoon. Pojat molemmat olivat hoitaneet kilpailusta vetäytymiskuviot (RET). Aleksandra tuli kertomaan minulle, että hän oli voittanut Euroopanmestaruuden!!! Tyttö teki sen!!! HIENOA!
Omasta Euroopanmestaruudestani on 28 vuotta aikaa. Sain sen saman ikäisenä kuin Aleksandra nyt eli 22-vuotiaana. Uskomatonta ja todella hienoa!!! Minun tyttäreni!!!
Omasta lopullisesta sijoituksesta ei ollut mitään hajua...tai poikien. Ilmoitustaululle tuli tulokset. Minun ja Danin sijoitukset pysyivät kuudentena ja seitsemäntenä. Henkilökohtaiset paikat olivat vaan muuttuneet. Minä menin edelle. Viidenneksi tulleella Portugalin Pedro Corte Mourallakin jäi kaksi lähtöä ajamatta, sillä hänellä katkesi ennen päivän ensimmäistä lähtöä RSX:n masto. Benin kolmassija vaihtui harmittavaan neljänteen sijaan. Hän oli samoilla pisteillä kolmanneksi tulleen slovakialaisen nuoren kanssa, mutta Benillä oli huonompi discardi.
Palkintojenjaot oli koruttomat ilman kansallishymnejä. Nopeasti lasiset palkinnot käteen ja Bon Voyage! Aamulla oli kysytty kipparikokouksessa, että halutaanko lähteä yhdessä syömään jonnekin ravintolaan...jos maksaa itse omat syömiset ja juomiset. Ei tullut ilmoittautumisia, joten ei mitään juhlia. Järjestäjät vetivät loppuun saakka LowCost-linjaansa. Ei illanviettoja, ei kisa-T-paitoja muistoksi, ei kisalycria, ei mtn. Mitä me saatiin vastineeksi: ammattimaisesti vedetyt kilpailut vesillä, ei siis mitään valittamista! Lähtöjen välillä vesipulloja, jos omat vedet pääsivät loppumaan. Kaikki mitä tapahtui vesillä oli todella Bueno! Aleksandran tapaus oli tietty harmillinen, kun hän kiersi väärän radan ensimmäisenä päivänä. Mutta muuten en kuullut mitään narinaa keneltäkään missään vaiheessa. Harvinaista! Todella positiivista.
Kisojen jälkeen vietimme päivän Sevillassa, joka on todella kaunis kaupunki sisämaahan päin Cadizista. Olen käynyt siellä kolme kertaa ja en ole saanut siitä vieläkään kyllikseni. Siellä on hyviä edullisia tapasravintoloita, paljon vanhaa kulttuuria, kaunis joki, joka virtaa Sevillan läpi... Suosittelen lämpimästi myös rantaihmisille, jotka eivät normaalisti pidä kaupunkilomailusta.
Olemme taas monta kokemusta rikkaampana...paljon pohdittavaa ja kokeilun arvoisia oivalluksia. Saimme uusia ystäviä.
Ai niin...sori...unohdin Karppisen Samin. Sami on lunastanut paikkansa Raceboardin kansainvälisessä yhteisössä, kuka tulee tulevaisuudessa taistelemaan kärkipaikoista kymmenen parhaan joukossa. Sami on ennakkoluuloton hyväkuntoinen kilpailija, joka näytti kyntensä viimeisen päivän kovan tuulen lähdöissä. Pari pientä mokaa pilasi viiden parhaan joukkoon pääsyn yksittäisissä lähdöissä. Samin lopullinen sijoitus oli 19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti