Finnairin sähläilyjä
Kerroin jo aikaisemmin Finnairin kanssa tekemisistä keskusteluista ja lentolippuvarailuista Helsinki - Malaga - Helsinki väliselle lennoille matkalla Raceboardin EM-kilpailuihin.
Olin moneen otteeseen keskustellut puhelimitse Finnairin virkailijan kanssa (asiakaspalvelu toimii Kajaanissa) siitä, että mahtuuko Raceboard kilpailuvälineemme kyseiselle lennolle ja ko.lentokoneen ruumaan. Saimme vahvistuksen, että kyllä mahtuu, mutta tällä kertaa joku virkailija päättikin, että purjelauta- ja rikibägi tulee sitoa kiinni yhdeksi paketiksi, jos haluan ne yhden paketin hinnalla 150 euroa suunta. Kerroin, että lautabägi on max 32 kg ja rikibägi 20 kg / henkilö. Jos haluaisin ne kuljetettavan erikseen, joutuisin maksamaan kaksi kertaa 150 euroa. Sovimme, että sidon bägit kiinni liinoilla yhteen. Pyysin vielä sähköpostitse vahvistuksen, mitä sovimme. Printtasin sähköpostin ja otin sen mukaan kentälle lähtöpäivänä. Kaikesta huolimatta pidin heidän lupaamaa asiaa hölmönä, sillä tiesin, minkälaista on siirtää 50 kiloa painavaa 380 cm pitkää bägiä. Pelkäsin kaiken lisäksi lautojen rikkoutumista, vaikka olin pehmustanut bägit huolellisesti. Keväällä Rhodoksen surffileirille saapuneet treenikaverit olivat käyneet puhelimitse samoja keskusteluja läpi Finnairin kanssa ja tällöin he olivat virkailijoiden kanssa sopineet, että purjelautailuvälineet koostuvat kahdesta erillisestä bägistä. Toinen on lauta- ja toinen rikibägistä...ja hinta yhteensä 150 euroa per suunta.
Tultuani lentokentälle virkailija ei ollut yhtään kiinnostunut puhelimessa sovituista asioista ja sähköpostista, jonka esitin hänelle. Hän halusi keskustella esimiehensä kanssa, jotta hän laskuttaa oikein. Esimies tuli paikalle ja sanoi, että hän tulkitsee puhelimitse / sähköpostitse antaman lupauksen eri tavalla. En antanut periksi. Luin ääneen sähköpostin, jossa oli tarkalleen pakettien mitat, maksimipainot ja hinta. Esimies ei antanut vieläkään periksi. Kertoi, että he eivät hyväksy tälläistä yhdistelmäpakettia, joka on turvallisuusriski heidän työntekijöille, jotka lastaavat koneita. Esitin vaihtoehdon, että laitetaan kahdessa eri paketissa eli en vedä liinoilla kiinni bägejä. Ei suostunut vaan sanoi, että joudumme maksamaan 150 euroa per paketti eli yhteensä 900 euroa suunta. En suostunut edelleenkään, joten esimies otti aikalisän, meni tarkistamaan "maalikamerasta", mitä oikeasti oli luvattu eli kuuntelemaan puhelinnauhoja, joita olin käynyt Kajaanin virkailijoiden Nooran ja Julian kanssa.
Meille annettiin 8 euron kahvivoucherit, mutta tällä hetkellä ei kahvi maistunut...ainakaan vielä. Kysyin meitä palvelleelta virkailijalta, että mikä siinä oikein on, että Finnairin kanssa tulee aina ongelmia. Kerroin matkustavani aika paljon surffikamojen kanssa ja Finnair on kaikista vaikein...ehkäpä Turkish Airlinesin jälkeen, joka perui pari vuotta sitten omatoimisesti koko meidän varauksen siitä meille mitään ilmoittamatta. Finnairin virkailija sanoi: "Hei! Koita ymmärtää! Meidän on PAKKO tehdä tulosta! Mitä _ittua?! Sekö tässä on kaikista tärkeintä? Kumota suullisesti ja kirjallisesti annettu lupaus? Kävin todella kuumana! Virkailija laittoi lapun luukulle ja pyysi poistumaan paikalta.
Menimme odottamaan tuomiota. Esimies kävi pariin otteeseen kertomassa, ettei he voi kuljettaa liinoilla sidottuja paketteja, kun paino nousee liian korkeaksi. Ehdotin pakettien erottamista omikse paketeikseen ja 150 euron hintaa, mikä minulle oli luvattu. Ei suostunut. Hän kertoi, että nauhat / minun keskustelut Noora virkailijan kanssa oli löytynyt, joita kuunnellaan juuri. Totesin, että tosi hyvä, sillä sieltä se totuus tulee julki.
Vajaan tunnin odottelun jälkeen esimies Minna tuli paikalle ja sanoi lyhyesti: 150 euroa per suunta per henkilö ja paketit erilleen. Hän pyysi minua kertomaan uudelle tiskivirkailijalle, että hinta on 150 euroa ja homma on selvitetty hänen kanssaan. Uudelleen jonon hännille. Selitin vuoroni tultua uudelle virkailijalle, mitä Minna esimies oli pyytänyt häntä tekemään. Eipä asia ollutkaan niin yksinkertaista. Heidän uusi tietokoneohjelma ei hyväksynytkään paketti- ja kilomääriä. Ei muuta kuin tämän ystävällisen virkailijan kanssa jälleen kerran jonon hännille odottamaan toisen virkailijan vapautumista, joka osaa tämän kyseisen ohjelman paremmin. Hänelle piti uudestaan selvittää koko keissi. Taas epäuskoinen ilme kohdistui minuun..."Ei ohjelma hyväksy ja onko ihan oikeasti näin luvattu!?" Tässä vaiheessa _itutuskäyrä nousi uuteen ulottuvuuteen ja ääni nousi: "Käynkö hakemassa Minna esimiehenne paikalle...?!" "Ei tarttee...!" Uusi virkailija joutui huijaamaan konetta ja ohjelmaa tekemällä meille ihan täysin uuden varauksen. Mieleeni heti tuli se, että mitenköhän paluulennon kanssa, näkyyköhän Espanjan päässä, mitä on luvattu, jos tehdään ihan uusi varaus?! "Kyllä näkyy!", lupasi virkailija. Ok! Kolme uutta varausta ja kolme kertaa 150 egee. Kiitti ja kuitti! "Montako surffipakettia teillä on?" "No edelleen 6", vastasin. "Kuusi!??? Niin monta?" Jälleen kerran selvitykset mistä kuusi pakettia tulee. Tägit printteristä ja surffibägien luokse. "Jaahas...teidän pitää viedä nämä toiseen halliin ihan toiseen päähän!" Olimme vieneet paketit saman välitila- / hissiovien eteen, jota kautta surffikamat aikaisemminkin ovat menneet. Kerroimme, että kyllä ne sinne mahtuu. On ne ennenkin mahtuneet. Virkailija otti uuden puhelun ja kertoi pakettien pituudet. "Kyllä mahtuu!", hän sanoi. Ni-i...niinhän me juuri sanottiin. Muistutin lopuksi vielä, että välineet on pakko saada tällä lennolla Malagaan, sillä meille on erityisesti niin luvattu ja itse kisapaikka on kolmen sadan kilometrin päässä Malagan kentästä. Näimme ainakin kahden rikibägin menevän lentokoneen eturuumaan...toivotaan, että sinne meni 4 muutakin bägiä.
Markus Sedän ohjeiden mukaisesti: Pyydä aina sähköpostiin vahvistus, mitä on sovittu ja Blinin ohjeet: Muista, että puhelut nauhoitetaan ja pyri kertaamaan puhelun aikana tarkalleen, mitä on sovittu! Eiks joo...?! Ja mene kentälle tarpeeksi ajoissa, jotta virkailijat ehtivät kuuntelemaan nauhoja tarpeen tullen. Olisi muuten aika hyvä, jos itsekkin nauhoittaisi omat puhelunsa, joita voisi tiskillä soitella ja sanoa, että ähä-ähä...mitä siellä juuri sanottiin...?! 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti