Kisaviikonloppu takana. Sain nälkääni syömistä lisää lauantaina...4 lähtövoittoa ja nälkä kasvaa syödessä. Olenko tyytyväinen tilaani tällä hetkellä vai en? Vastaus: Olen ja EN!
Olen:
En muista tälläistä alkua millekään aikaisemmalle kilpailukaudelleni...hmmm...ehkä vuosi 1985 lähenteli samaa, kun sain vanhan Mistral Superlightin kulkemaan muita kilpailijoita kovempaan, silloinkin perusajatuksena oli tietty tarkka kantillaan ajoasento ja sen varmuus ja nopeus, joka loi uskomattoman hyvänolon tunnetta ja lisänälkää. Vuonna 1985 minulla kävi vain kauden alussa pieni tapaturma Lahdessa, jossa mursin leukaluuni ja jouduin pillidieetille, jonka seurauksesta jouduin taistelemaan painoni kanssa, jotta saisin sen pidettyä yli 70 kilon (ajatelkaa!!! yli 70 kilon!!!samalla pituudella kuin nyt!!!) Jossain vaiheessa kautta Airistolla jouduin vaa'alle voitettuani kaikki luokat yhtäaikaa ja painoni oli tippunut alle 70 kg-->diskaus. Silloin lähtölinjalla oli yli sata kilpailijaa, joten arvostan tuota aikaa suuresti!!! Loppukauden ajoin kevyessä luokassa ja voitin siellä kaiken Suomessa. "Hoitojaksoni" loppuvaiheessa painoin 67 kiloa.
Tähän päivään...jotta jos haluaisi voittaa Euroopanmestaruuden, sinun pitää olla ylivoimainen Suomessa! Kundit, jotka tulevat vastaan EM:ien lähtölinjalla, on osa "ammattilaisia", jotka ovat koko ajan vesillä, tekevät työkseen sitä ja elävät sillä. Painoa heillä on juuri tuo 69-72 kiloa. Minun painoni on tällä hetkellä 79,5 kg, josta pitäisi pudottaa muutama kilo pois vielä. Kovemmalla tuulella painostani on hyötyä, mutta toisaalta, kun ajattelee, Dani painaa 58 kiloa ja hän vetää samanlaisessa kelissä samankokoisella purjeella eikä jää omissa treeneissämme paljoa. Kisatilanne on toinen, mutta erot eivät ole niiiin hirveän suuret.
Tähtään ehdottomasti yleisen sarjan voittoon Yyterissä, vaikka tiedän vastassani olevan ammattilaisia. He ovat ihmisiä, joilla on myös huonot päivät ja ovat erehtyväisiä. Olen antanut viimeiset kolme vuotta etua muille ajaessani pienemmällä 9,5 m2 purjeella kuin muut kärjen kaverit. Nyt minulla on hyvä purje ja luotan siihen. Siinä on POWERIA!!! Kunto on hyvä ja muutenkin tausta-asiat on kunnossa (rahapula on tietty ainainen...)
Viikonlopun kisat näytti sen, että jos pääsen vapaisiin tuuliin kryssillä, olen pitelemätön vaatimattomasti sanottuna. Se on se tietty balanssi, jonka olen löytänyt ajamiseeni. Sen tietävät myös muutkin kilpakumppanini. Pitkä johto kylläkin kaventuu helposti puuskittaisessa kelissä, kun lenssillä takaa tulevat saavat useimmiten ne puuskat ensimmäisenä. Jon Törnwall erityisesti osaa hyödyntää ne...mutta edelleenkin matka on loppunut kesken Jonilla...minun edukseni! ;-) Olisi edelleenkin mielenkiintoista, jos maaliin tultaisiin vastatuuliosuudella eikä slööri-lenssillä. Loppuun saataisiin vielä entisajan mallista kryssitaktikointia, peittämistä, puuskien ja shiftien ottamista...miksiköhän ollaan siirrytty slööri-lenssimaaliintuloon?! Minä en tiedä tuohon vastausta!? Se tulee varmaan kansainvälisistä kilpailuista. Tuuli varmaan osaisi vastata...Petäjä siis!
EN:
On vielä tehtävää ennen EM:iä. En ole tyytyväinen Phantomin kölisysteemiin!!! Olen infonnut tästä suoraan Starboardille, mutta asialle ei tehdä mitään. Sieltä lautasuunnittelija Remi Vila toteaa yksioikoisesti "What's a problem? That board is good for me!" Mutta se ei ole "Good For me!", jos köliä pitää joka helvetin kerta yläpoijulla kaivaa pystyasennosta slööri-lenssiasentoon ja menettää aikaa liian paljon. Köliin pitäisi tehtaalla jo tehdä korkeampi tappi, josta saisi väännettyä kölin laudan sisään.
Vaikka voitin kaikki lähdöt Lappeenrannassa ja Melstenissä, en ole vielä tyytyväinen. Starttini pitäisi olla parempia...jotain on tapahtunut lähdöissäni...en ole ottamassa veneen vierestä sitä ykköspaikkaa, kun Dani tekee nykyään sen!!! Otan mieluusti alempaa vapaamman paikan, josta minun ei tarvitse pumpata itseäni vapaisiin tuuliin tai pois muiden pakeista (ei peitosta). Alempaa lähtemisessä on se ongelma kylläkin, että sieltä ylempää startanneista joku tulee ja vetää vauhdilla muita reilusti alempaa kurssia laskien sinun päällesi vieden tuulet...joksikin aikaa. Se tapahtui kerran Melstenissä. En päässyt heti kääntämään vapaisiin tuuliin, mutta kun pääsin, vauhtini taas parani huomattavasti. EM:ssä on eri meininki starttilinjalla, siellä on PAKKO ottaa hyviä lähtöjä myös riskirajoilla ja PAKKO päästä vapaisiin tuuliin!
Sisäinen paine taas kasvaa ja odottaa räjähdystä ensimmäisessä startissa Yyterissä. Sitä ennen en välttämättä ole sitä parasta seuraa...sillä sisällä kiehuu ja kuohuu!!! Pari päivää enää duunia ja sitten alkaa pitkä kesälomaaaaaaaa.....!!!!!
DaniFin5 ja JonFin66. Kuva Juri:
Seuraavaksi käsittelen Danin tilannetta ennen EM:iä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti