1. FORMULA RANKING - ESPOO - KISARAPORTTI

Palkitut! Kuva Oxa.

Tulokset ja voittajat jo tiedämme sekä myös hankalat olosuhteet, joissa taistelimme. Kerron tässä raportissa henkilökohtaisen kokemuksen kisoista, keskityn omiin tuntemuksiin ja tekemisiin. Kirjoitan myös poikani Danielin kehittymistä aikuisten surffimaailmaan. Ikää vielä 14 vuotta, mutta taidot ja halu kehittyä ajaa eteenpäin uralla. Niinkuin olen jo sanonut aikaisemmminkin, että 16 vuoden ikäpaalu on taitekohta monen lahjakkaan urheilijan elämässä fyysisten ominaisuuksien yltäessä miltein aikuisten tasolle.

Back in business...formulabisnes!

Vaikka oli aika rankkaa, lähteminen taas kannatti. Formulapuolen pahimpina kilpakumppanini vuodesta toiseen Kalatien Tomppa kirjoitti SPLL:n chatissä:

24.05 20:27:55 FIN61: Nyt se on mittaamalla todettu, että päivä surffia maatuulella kuluttaa enemmän energiaa kuin Marathon juoksu eli tänään kului 15.5MJ (3700kcal) kun 42 km juoksua veisi noin 14MJ.

On se vaan uskomatonta, kuinka tiettyjen kisakumppanien kanssa ollaan aina samaan aikaan samoilla poijuilla ja samoilla sijoituksilla kelistä riippumatta. Tällä kertaa vaan olin saanut käyttööni (ostanut) viime syksynä minulta puuttuvan ns.ison purjeen eli 12,5 m2 Tushinghamin Spitfiren, jossa on nykyaikaisista formulapurjeista poiketen kapea mastotasku. Viime vuonna isoin purjeeni oli 11 m2 Severnen Overdrive. Vaikka 11 m2 purje olikin helppo ja kevyt hallita, se ei riittänyt kokonsa puolesta kevyen tuulen kisoissa 12 neliöisille tai sitäkin isommille räteille. Jäin auttamattomasti jälkeen tuolloin. Nyt plaaniinpääsykynnys madaltui ja alaspäin ajo onnistui samalla kulmalla kuin muillakin.

Kuva J.Haanperä.

Aikaisemmin kerroin, kuinka olin keskittynyt tämän kevään treenaamisissa pelkästään Raceboardiin lähiviikkojen EM- ja MM-kisojen takia. En odottanut mitään erikoista sijoitusta Formulan ensimmäisistä "kuninkuusajoista". Kaiken lisäksi puuskainen maatuuli..."mitähän siellä ihan oikeasti tuulee?", ajattelin ennen radalle lähtöä..."osaankohan vielä ajaa..." Anders Smeds kertoi rata-alueella olevan 3-4 m/s tuulta, joten ei muuta kuin isoa purjetta kehiin ja baanalle. Hyppäsin laudan päälle rannan lähellä olevasssa pläkävyöhykkeessä. Ei hemmetti...eihän tästä tule mitään...lauta pyöri allani kuin puolukka...sateisessa metsässä marjastajan punaisessa ämpärissä. Trapetsinarut olivat puoli metriä liian edessä, puomi liian alhaalla, mutta kaikesta huolimatta minua ei _ituttanut yhtään. Oli kiva olla tosi hyvin kavereiden kanssa viettämässä sunnuntai päivää raittiissa meri-ilmassa ja auringon paisteessa. Hämmästelin positiivista asennettani...heh...ei siis paineita! Ensimmäiset puuskat, jotka laskeutuivat helikopterin rootterien lailla miljoonasta eri suunnasta rannan lähialueelle eivät antaneet yhtään uskoa pärjäämiselle. Non-nii...pari pumppua ja puomia kohti trapetsikoukkua. Jaahas...jalkalenkit rakkaassa Apollossani, jota ei kukaan ollut myynti-ilmoituksistani huolimatta ollut ostanut, olivatkin säädetty paljaille jaloille - ei surffitossuille! Jiippi ja uudestaan trapetsiin ja alaspäin. Ei nämä bootsit mene millään kuin varpaiden verran lenkkien sisään. Huh! Ei tässä auta muuta kuin ajaa nopeasti lähtöveneelle ja heittää uudet tossut botskiin. Toivottovasti ei jalat palellu. Apollossa oli uusi evä. FODin perusevä eli se, joka olisi tullut olympialaudassa ja -luokassa käytettäväksi eväksi...jos Starboardin Formula One Design olisi valittu uudeksi olympialaudaksi. Kiva vinkuna kuului evästä, kun alaspäin vauhti kiihtyi...tältäkö se kuulostaa, kun Visa vinkuu, ajattelin, no...Cashin evien kohdalla kylläkin se vinkuna on hirveää, onneksi suomalais-turkulainen Boss on tullut pelastamaan vararikkoon meneviä surfaddikteja. Tämä evä kylläkin on Doboichet...numeroita en kyllä muista.

Lähtölinjalla huusin veneeseen heittäväni tossut heille. Kaikki katsoivat epäuskoisesti minua "hulluhan tuo on", "pitäisiköhän viedä takaisin rantaan" luin Juha alaviiva Hoon ilmeestä. Sitten ei muuta kuin uudestaan lenkkeihin...hei...tämähän tuntuu hyvältä...paljaalla parasta...myös vesillä! Nopeasti purkamaan muita ongelmakohtia: trapetsinarut oikealle kohdalle, puomi oikealle korkeudelle...lähtölinjan katsominen...ei muuta kuin lähtöä odottamaan. Katselin ylöspäin tuuleen...välillä pläkävyöhykkeitä ja välillä pelottavia puuskarintamia. "Muista pysyä puuskissa", muistui mieleeni Jon Törnwallin opit formulapuolella, vaikka et menisikään sitä lyhintä reittiä paikasta A paikkaan B. MUISTA PYSYÄ PUUSKASSA!

Lähtöpaukku! Markus veti taas tottuneesti alapoijulta ensimmäisenä radalle ja minä seuraavana perässä. Markus tippui plaanista ja aloitti taas hyeenamaisen huutamisen; onneksi olimme ulkomerellä, emmekä Haukilahtelaisten mummojen ja lasten kuuloetäisyydellä. Minun plaani jatkui ja pääni pyöri koko ajan väärinpäin tuulta etsien. Tuolla loppuu puuska - käänny ennen sitä! Jep! Uusi halssi ja plaani jatkui. Perhana...nyt loppuu tikapuut tällä kryssillä, huomasin pläkä alueen saapumisen laajalla rintamalla. Pumppasin ja pumppasin seuraavaan puuskaan, eikä lauta tippunut plaanista. Jes! Eikä tehnyt tiukkaakaan. Yläpoiju lähestyi...mitä hemmettiä...mähän olen ihan samoissa Jonin, Antin, Andersin ja kukahan muu siinä olikaan...Yläpoijulla 5. tai 6. ja alaspäin plaanissa isolla rätillä, eikä kundit jättäneen minua, vaikka olivat viimeiset 2 - 3 viikkoa treenanneet formulaa ihan hååkkanina. Olin alapoijulla samoissa sijoissa ja kukas se takanta tuli - Jani Paju! Sitten tulikin pimeä hetki toisella kryssillä. Jouduin lillumaan pitkän aikaa pläkässä radan keskivaiheilla. Molemmilla laidoilla tuuli ja useita kisakumppaneita meni ohitseni. Eihän tämä voinut mennä loppuun asti niinkuin alku näytti. Maalissa 11. juuri Samuli Järvisen ja Tomi Kalatien jälkeen. Samat hemmot kuin viime vuonna härnäämässä mua. Olin tyytyväinen kuitenkin ajooni. Sain itseluottamusta. Eikä jalkojani paleltanut.

Startti.Kuva J.Haanperä.

Näin Danin pitävän rikiä ylhäällä, kun muut lepäilivät. En käynyt kysymässä hänen fiiliksiään. Kyllä se poika tulee pyytämään apua, jos tarvitsee, ajattelin. Myöhemmin sain kuulla, että kun tuuli näytti kovenevan, niin poika ei voinut (uskaltanut)laskea 9,5 m2 rikiä alas, koska sen nostamiseen olisi mennyt aivan liikaa aikaa. Dani oli kiertänyt junnuilta vaadittavan yhden kierroksen ja oli ollut maalissa ennen lähtömme voittajaa Anders Smedsiä. Vanha kettu omilla kotivesillään tiesi, mistä tuulet pitää ottaa. Ei suostunut kertomaan, mitä reittiä meni toisen kryssin ylös. Tämä kostetaan - ajattelin.

Toinen lähtö. Jos nyt muistan ihan oikein, niin tässä startissa tuli yleinen takaisinkutsu ja nuorimmainen Sundellin surffaavasta veljeskatraasta sai ennenaikaisen kahville lähdön rantaan varaslähdön takia. Uusi lähtö. Välillä tuuli aivan älyttömästi. Toisella kädellä työnsi eteenpäin ja toisella veti ja odotti, ettei tuuli kovenisi. Yhtäkkiä tuuli taas heikkeni, joten ei muuta kuin niitä "tuulirappusia" etsimään. Kääntelin ennen tuulen loppumista ja pysyttelin puuskissa. Moni kisaaja lähellä jatkoivat puuskissa liian pitkälle ja tippuiva plaanista seurauksella monien sijoitusten häviö. Tällä kertaa erityisesti toinen kryssi meni nappiin. Nousin monta sijaa...en alkuun tiennyt kuinka monenneksi, mutta alaspäin lähdettäessä ja maalinjaa lähestyessä saavutin viime lähdön voittajaa Anders Smedsiä ja Sarkaa. Alapoijulla Anders sai vauhtia purjeeseen, mutta minä koukkasin sisäkautta ohi ja Sarka kannoilla. Maalissa eläimellinen huuto ja laudan mitalla ennen Andersia ja Sarkaa. Sijoitusta en vieläkään tiennyt...kunnes rannassa sain kuulla olleeni 5.!

Väliaika ja safkat naamariin. Haukilahden mummo oli käynyt kertomassa järjestäjille, että saa olla viimeiset kisat, jotka täällä järjestetään...just just!Kisaajia oli 22, kun taas vuonna 1983 tai 1984 niitä oli 1001 Larun ympäripurjehduksessa ja Melsten toimi silloinkin näyttämönä. Lääkitys oli ehkä silloin kohdillaan...silloin vielä sai punaisten pillereiden kanssa ottaa tuplat vihreitäkin.
Lauantain LänsiVäylän etusivujuttu villeistä surffaajista Haukilahdessa...

Puvun vaihto kuivaan ja rikin vaihto pienempään ja takaisin vesille. Otimme pari lähtöyritystä, jotka keskeytettiin. Olin aika hyvin sijoittuneena kaikissa niissä. Kolmen jälkeen tulikin viesti veneestä: "Menkää rantaan odottamaan!" Ensin tuli miltein peilityyni ja sitten alkoikin puhaltamaan niin maan perk...sti ja vettä satoi rakeiden kera. Ukkospuuska. Dani sai formulalaudan yhdessä puuskassa aivan täysin ilmaan niin, ettei edes evä ollut vedessä. Maatuulella tulo rantaan on varmaankin kisapäivän kaikista rankin kokemus.

Peli poikki. 5.sija! Heh! Eihän tässä näin pitänyt käydä. Olimme molemmat tyytyväisiä ajamiseemme. Dani omaan ja minä omaan. Kerrankin tuntui siltä, että vauhti riittää formulahuippujen mukana pysymiseen...olisipa viime vuonna ollut jo tarpeeksi iso rätti. Tämäkin rätti repesi keskipaneelista haurastumisen takia, jota jouduinkin kotona paikkailemaan. Mutta eiköhän näillä jatketa ;-)!

Juha Haanperän kuvia ihailtavana:

http://www.juhahaanpera.com/Gallery/mellstenranking2009/